Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 3

Jeesus ja Nikodemos

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, yksi juutalaisten hallitusmiehistä.

2. Hän tuli Jeesuksen luo yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Eihän kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

3. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." 

4. Nikodemos kysyi: "Kuinka ihminen voi vanhana syntyä? Ei kai hän voi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä uudestaan?"

5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

8. Tuuli (Kreikkalainen sana <pneuma> tarkoittaa sekä henkeä että tuulta) puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." 

9. Nikodemos kysyi häneltä: "Kuinka tämä kaikki voi tapahtua?"

10. Jeesus vastasi: "Etkö sinä, joka olet Israelin opettaja, ymmärrä tätä?

11. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme siitä, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.

12. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista asioista, kuinka sitten voisitte uskoa, jos puhun teille taivaallisista?

13. Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika.

14. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava,

15. että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

17. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.

18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen.

19. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja.

20. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.

21. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt." 

22. Johannes Kastaja todistaa Kristuksesta

Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.

23. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.

24. Johannesta ei ollut näet vielä heitetty vankeuteen.

25. Kerran Johanneksen opetuslasten ja erään juutalaisen välillä syntyi kiistelyä puhdistautumisesta.

26. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät hänen luokseen."

27. Johannes vastasi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta.

28. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Kristus, vaan minut on lähetetty hänen edellään.'

29. Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä, joka on läsnä ja kuuntelee sulhasta, iloitsee suuresti hänen äänestään. Nyt tämä minun iloni on täydellinen.

30. Hänen tulee kasvaa mutta minun vähetä.

31. Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maata ja maallisista hän puhuu. Hän, joka tulee taivaasta, on kaikkien yläpuolella.

32. Hän todistaa siitä, mitä hän on nähnyt ja kuullut, mutta hänen todistustaan ei kukaan ota vastaan.

33. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, vahvistaa sinetillä, että Jumala on totuudellinen.

34. Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja, sillä Jumala ei anna Henkeä mitalla.

35. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen käteensä.

36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 2:25-4:4)

 

Jeesus ja Nikodeemus

1."Mutta oli mies, fariseusten joukosta". Yhteys edellä kerrottuun on selvä. Jeesus ei voinut uskoa itseään ihmisille. Mutta Nikodeemuksessa hän tapasi vilpittömän etsijän. Nikodeemus on kreikkalainen nimi, joka merkitsee 'kansan voittaja'. Nimi oli käytössä myös juutalaisten parissa. Nikodeemuksen sanotaan olleen hallitusmiehiä, joten hän kuului Suureen neuvostoon. Seuraava maininta hänestä onkin neuvoston kokouksen yhteydessä, 7:50-52. Ja 19:39:ssä hän auttaa Joosefia Jeesuksen hautaamisessa.

2.Jeesuksen teko temppelissä oli ollut suurempi haaste saddukeuksille kuin fariseuksille. Viimeksi mainitut ehkä jopa arvostivat Jeesuksen menettelyä. Monet heistä olivat varmasti pitäneet temppelinpuhdistusta todisteena Jeesuksen profeetan kutsumuksesta. On selvää, että hengellinen kaipaus pakotti Nikodeemuksen etsimään Jeesuksen käsiinsä. Sekä 7:50-52 että 19:39 osoittavat Nikodeemuksen suurta rohkeutta, eikä pelko luultavasti ollut syynä siihen, että hän tuli Jeesuksen luo yöllä. Yö oli varmastikin ainut vuorokaudenaika, jolloin hän sai puhua rauhassa Jeesuksen kanssa sydämensä tarpeista.

3.Jeesuksen puheessa Nikodeemukselle on kiteytettynä hänen opetuksensa pelastuksesta. Jeesus ei vastannut hänen sanoihinsa, mutta kylläkin hänen ajatuksiinsa ja hänen kaipaukseensa. Jumalan valtakunnasta pois jääminen johtuu ihmisestä itsestään. Hän ei kuulu luonnostaan Jumalan valtakuntaan. Tie sinne aukeaa vain siten, että hänestä tulee uusi ihminen, että hän syntyy uudesti. Uudestisyntyminen eli syntyminen ylhäältä ei ole ensimmäisen syntymän toisinto, vaan Jumalasta alkuisin oleva syntymä, täysin uusi alku, jolloin pääsemme osallisiksi Jumalan Hengestä.

4.Jeesuksen puhe uudesta syntymisestä, uudesta alusta, ihmetytti Nikodeemusta. Se toi hänelle ensimmäiseksi mieleen ajatuksen luonnollisen syntymän kokemisesta uudelleen. Hän torjui sen kuitenkin heti mahdottomana. Hän ei ymmärtänyt Jeesuksen puhetta hengellisestä syntymisestä. Asiaa ei tehnyt helpommaksi se, että Nikodeemus oli juutalainen ja fariseus. Hänellä oli puolellaan samat edut ja ansiot, joista Paavali puhuu Fil 3:5:ssä. Oliko hänen syntyperässään vielä toivomisen varaa? Hän ei kuitenkaan väittänyt vastaan, ettei hänen tarvitsisi syntyä uudesti. Hän vain ei ymmärtänyt, mitä se merkitsi ja miten se tapahtuisi.

5.Jälleen toistuvat sanat "totisesti, totisesti", kreikaksi "amên, amên". Ut:ssa tätä vahvistusta käyttää vain Jeesus, hän joka on Amen, Ilm 3:14. Jumalan valtakuntaan synnytään vedestä ja Hengestä. Vesi kuvaa pesua synnistä, niin että olemme puhtaita Jumalan edessä. Henki tekee eläväksi ja luo ihmisen uudeksi, Ef 5:26-27; Tiit 3:5. Jotkut näkevät näissä sanoissa filmauksen, miten Jumala toimii kasteessa. Toiset käsittävät niiden puhuvan vertauskuvallisesti Jumalan sanan puhdistavasta vaikutuksesta.

6.Sana "liha (sarks)" voi tarkoittaa sekä maan päällä olevaa ihmiskuntaa että ihmisen syntistä luontoa. Tässä liha tarkoittaa ihmisyyttä sekä sen heikkoudessa että syntisyydessä, ja Jeesus sanoo painokkaasti ja selvästi, ettei liha voi kehittyä hengeksi. Henki on kokonaan uutta, jonka Jumala luo ihmiseen.

7.Liha synnyttää lihaa. Nikodeemuksen ei pidä sen tähden ihmetellä, että hänen "täytyy syntyä uudesti". Ei ole mitään muuta keinoa päästä Jumalan valtakuntaan. Tavallaan on itsestään selvää, että on tultava uudeksi ihmiseksi, jotta voi päästä täysin uuteen elämään. Mutta hallitusmies ihmetteli Jeesuksen ehdottomia sanoja. Ihmisjärki ei voi käsittää uudestisyntymistä. Mutta uudestisyntymisen välttämättömyys sisältää ja edellyttää sen mahdollisuuden.

8.Sana "pneuma" tarkoittaa sekä henkeä että tuulta. Jeesus ei sanonut: Näin on myös Hengen laita, vaan: Niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt. Hän puhui Hengen vaikutuksista. Voimme huomata ne, mutta emme pääse niistä täysin selville.

9.Nikodeemus ymmärsi varmasti monia asioita paremmin kuin muut, mutta hän paljasti olevansa vain luonnollinen ihminen, jolla ei ole hengellistä elämää. Luonnollinen ihminen ei voi ymmärtää Jumalan valtakunnan asioita, 1 Kor 2:14.

10.Jeesus käytti tässä samaa 'opettajaa' tarkoittavaa sanaa, jota Nikodeemus oli käyttänyt jakeessa 2. Jeesus ei ollut Nikodeemukselle ivallinen, vaan sanoi terävästi, että hänen olisi pitänyt ymmärtää, koska Vt:ssa asia oli ennustettu.

11.Nikodeemus oli tietämätön Hengen elämästä ja toiminnasta. Jeesus sitä vastoin oli täysin varma. Tarkoittiko hän kolminaisuutta sanoessaan "me?" Vai puhuiko hän tässä itsestään, apostoleista ja muista todistajista? Tällä lauseella Jeesus aloitti opetuksensa pelastuksesta. Hänen sanoillaan oli varma perusta. Painokkaasti hän sanoi, että kaikesta hurskaudestaan ja hengellisistä avuistaan huolimatta Nikodeemus ja muut juutalaiset olivat kuitenkin vastustaneet totuutta.

12.Puhuessaan tässä maallisista Jeesus tarkoitti selvästikin uudestisyntymää. Se on tosin alkuisin taivaasta, mutta tapahtuu maan päällä. Seuraavat jakeet kertovat, että taivaallisilla hän tarkoitti pelastustyön iankaikkista perustaa. Hän ajatteli sitä, mitä taivaassa tapahtui, kun Isä antoi Poikansa ja lähetti hänet maailmaan.

13.Ihmisen Poikana Jeesus on maan ja taivaan yhdysside. Hän on maan päällä ainoa, joka on ollut myös taivaassa. Hän oli Jumala ja ihminen samanaikaisesti. Hänen maallisessa elämässään tuli näkyviin taivaallinen, ja juuri hänen ihmishahmossa ollessaan ihmiset hylkäsivät hänessä olevan taivaallisen. Kukaan ei voi nousta taivaaseen ilman häntä, joka on astunut sieltä alas.

14.Ylentäminen tapahtui ristillä. Jeesus viittasi tässä siihen, mistä kerrotaan 4 Moos 21:4-9:ssä, jolloin ihmiset paranivat käärmeenpuremasta katsomalla autiomaassa tangon päähän nostettuun vaskikäärmeeseen. Vaskikäärme näytti tavalliselta käärmeeltä, mutta sillä ei ollut myrkkyä. Jeesus tuli ihmiseksi ja oli kaikessa meidän kaltaisemme, mutta kuitenkin ilman syntiä. Kun hänet ylennettiin ristille, hän kantoi meidän syntimme. "Ylentää" oli juuri se sana, jota roomalaiset sotilaat käyttivät karkeana ivana ristiinnaulitsemisesta. Jeesus teki siitä kunnianimityksen, jonka hän varasi itselleen.

15.Ihmisen Pojan ylentämisen tarkoitus oli, että hän pelastaisi ne, jotka uskovat. Riippumatta siitä, miten vakavassa tilassa autiomaassa käärmeen puremat ihmiset olivat tai miten paljon myrkky oli ehtinyt vaikuttaa, he pelastuivat katsomalla vaskikäärmeeseen. Samoin tapahtuu niille, joissa on synnin myrkkyä. Poikkeustapauksia ei ole "-jokainen". Sana "uskoo" vastaa tässä katsomista. He katsoivat vaskikäärmeeseen ja jäivät eloon. Me uskomme Jeesukseen ja saamme iankaikkisen elämän. Jeesukseen katsominen kuvaa hyvin sitä, mitä meidän uskomme on. Iankaikkinen elämä ei ole vain loputonta elämää. Se merkitsee osallisuutta Jumalan omasta elämästä Kristuksen Jeesuksen avulla. Vrt. 5:26; 17:3 ja 1 Joh 5:12.

16.Jumalan rakkauden kohteena on koko maailma, mutta tämä rakkaus koituu iankaikkiseksi pelastukseksi vain silloin, kun se otetaan vastaan. Se, joka uskoo Poikaan, kokee käytännössä jumalallisen rakkauden siinä, että hän saa iankaikkisen elämän. Niille, jotka eivät ota sitä vastaan, tarjous kääntyy tuomioksi. Pojan tehtävä oli osoitus Isän rakkaudesta. Niin kuin Isä rakastaa, samoin rakastaa myös Poika.

17."Maailma" mainitaan tässä jakeessa kolme kertaa. Aina syntiinlankeemuksesta lähtien maailma on pelännyt taivaallisia lähettiläitä. He herättävät syyllisyyden tuntoa ja tuomion pelkoa. Lähettämällä Poikansa Jumala todisti, että hän tahtoo maailman pelastuvan. Hänen pelastuksensa otetaan vastaan yksilökohtaisesti, mutta tarjous koskee koko maailmaa.

18.Pelastus tarjotaan kaikille. Jotkut ottavat sen vastaan uskoen. Toiset torjuvat sen epäuskon tähden. Tämän epäuskon vuoksi he ovat todellisuudessa jo tuomittuja. Miksi uskovia ei tuomita, perustuu siihen, että Jeesus otti heidän tuomionsa päälleen, ja uskomalla häneen he pääsevät osallisiksi Jeesuksen uhrikuolemasta ja Jeesuksesta itsestään, Room 8:1. "Tuomita, krinè", tarkoittaa sekä 'langettaa tuomio' että 'ratkaista, määrätä'. Johanneksen evankeliumissa se merkitsee johdonmukaisesti 'tuomita'.

19.Valkeus on tullut maailmaan, mutta ihminen ei halua joutua valoon. Hänen lankeemuksensa alkoi kielletystä tiedosta, ja se jatkuu hänen luvattoman tietämättömyytensä johdosta. Valkeutta ei torjuta siksi, että se ei pystyisi ohjaamaan, vaan koska se paljastaa sen, minkä ihminen mieluummin pitäisi salassa.

20.Jeesuksen tulo maailmaan pakottaa ihmisen valitsemaan valoon tulemisen ja pimeyteen jäämisen välillä. Vastuu on hänellä itsellään. Ulkonaiset teot paljastavat sisimmässä olevan valkeuden vihan. Valo tuo esiin pahuuden. Se koskee niiden silmiin, jotka elävät synnissä. Siksi he eivät halua ottaa sitä vastaan. He jatkavat mieluummin synnissä ja pimeydessä elämistä.

21."Totuuden tekijä" on se, joka harjoittaa käytännössä todellista kristillistä uskoa. Ihminen, jolla on tällainen päämäärä, ei pelkää valoa. Hän tietää valon auttavan häntä päämäärän saavuttamisessa.

Jeesus toimii Juudeassa

22.Vain Johannes kertoo Jeesuksen kastaneen. Hän ei kuitenkaan itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa, 4:2. Tekoja, joita Jeesuksen palvelijat suorittavat hänen käskystään voidaan sanoa hänen omiksi teoikseen, 2 Kor 5:20. Tämä tapahtui Jeesuksen lähdettyä Jerusalemista.

23.Jeesus kastoi, ja Johannes jatkoi kastamista. Jeesus ja hänen edelläkävijänsä vaikuttivat nyt samanaikaisesti. Jeesus kastoi Juudeassa. Ainon, 'runsaslähteinen', ja Salim, 'rauha', olivat Jordanin laaksossa, mutta niiden tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Johannes ei masentunut eikä katkeroitunut siitä, että Jeesuksen luo tuli enemmän ihmisiä kuin hänen luokseen, j. 26.

24.Matt 4:12 ja Mark 1:14 antavat ymmärtää, että Johannes vangittiin melko pian Jeesuksen kasteen jälkeen. Edelläkävijän työ oli suoritettu, kun hän oli esitellyt Jeesuksen kansalle.

25.Joidenkin mielestä väittely koski juutalaisten lakiin liittyviä puhdistusmenoja. Seuraava jae viittaa kuitenkin siihen, että verrattiin Johanneksen kastetta Jeesuksen suorittamaan kasteeseen. Kiintoisaa ei kuitenkaan ole väittelyn kohde, vaan että siitä saatiin Johanneksen viimeinen Raamattuun kirjoitettu todistus Jeesuksesta.

26.Johanneksen ystävien eli opetuslasten joukossa oli ilmeisesti sellaisia, jotka olivat kateellisia Jeesuksen saamasta suosiosta. Tämä on ainut kerta Ut:ssa, kun Johannesta kutsutaan "rabbiksi".

27.Lempeästi, mutta kuitenkin ehdottomasti Johannes torjui opetuslastensa lihallisen kiihkon mestarinsa puolesta. Jos Jeesuksella olikin parempi menestys, se ei johtunut siitä, mitä hän oli saanut Johannekselta, vaan siitä, mitä hän sai Jumalalta. Johannes oli edelleenkin täysin tyytyväinen saadessaan olla Messiasta esittelevä edelläjuoksija. Hän tahtoi antaa kaiken kunnian Jeesukselle, j. 30. Hän ei milloinkaan väittänyt olevansa muuta kuin mitä oli, 1:21-23. Samoin opettaa Paavali 1 Kor 4:7:ssä. Ellei ihmisellä ole tätä nöyryyttä, Jumala ei voi käyttää häntä voimallisesti valtakuntansa työssä.

28.Johannes taipui täysin Jumalan arvovallan alaiseksi. Hän tunnusti selvästi sekä sen, mitä hän oli, että sen, mitä hän ei ollut. Hän ei ollut Messias. Mutta hän oli »hänen edellänsä lähetetty». On selvää, että Johannes pitää tässä Jeesusta Messiaana ja näkee itsensä hänen palvelijanaan.

29.Johannes oli aikaisemmin sanonut Jeesusta "Jumalan Karitsaksi". Nyt hän kuvaa hänet taivaan yljäksi. "Yljän ystävällä" oli itämailla erityinen tehtävä. Hänen tuli löytää yljälle morsian ja ohjata häämenoja. Niin myös Johannes sai valmistaa kansan Messiaalle. Nyt hän iloitsi siitä, että kansanjoukot menivät Jeesuksen luo. Jumalan ja hänen kansansa välistä suhdetta kuvataan usein yljän ja morsiamen avulla sekä Vt:ssa että Ut:ssa. Ks. esim. Hoos 2:19; Ef 5:25 ja Ilm 19:7.

30.Tämä on Johanneksen nöyrän todistuksen huipentuma. Itsestään selvältä vaikuttava sävy ilmentää todistuksen aitoutta. Niin kuin aamutähti kalpenee auringonnousun kirkkaudessa, samoin Johanneksen täytyi vetäytyä syrjään antaen tietä Kristukselle. Johanneksen puhe teki varmasti voimakkaan vaikutuksen opetuslapsiin.

31.Johannes korostaa tässä vielä jakeissa 27-30 sanomaansa. On vain yksi, joka on tullut "ylhäältä". Maata ei saa tässä käsittää maailman ja maallisen merkityksessä. Johannes oli syntyisin "maasta" ja puhui siitä, mitä tapahtui maan päällä, mutta hän ei ollut maallinen tai »maailmasta» siinä merkityksessä kuin Jeesus puhui 17:16. Jeesus oli "taivaasta" ja "yli kaikkien".

32.Jeesus on yli kaikkien ei vain henkilönä vaan myös opetukseltaan. Hänen todistuksensa oli täydellinen. Hän oli aina ollut Isän luona ja tunsi Jumalan mielenlaadun ja hengelliset totuudet. Hän tiesi kaiken tämän siksi, että hän oli itse Jumala. Johanneksen ja hänen opetuslastensa suhtautumisella oli suuri ero. Opetuslasten mielestä "kaikki" menivät Jeesuksen luo, kun taas Johannes murehti sitä, ettei "kukaan" ottanut vastaan Jeesuksen sanomaa. Opetuslapset näkivät asiat pinnallisesti. Johannekselle tuotti tuskaa todeta Jeesuksen saavan osakseen vähän aitoa antautumista ja elävää uskoa.

33.Jeesuksen todistuksen vastaanottaminen tarkoittaa hänen sanojensa uskomista, ja joka uskoo, vahvistaa, että Jumala on totinen. Kristus on Jumalan suurlähettiläs, 8:26,28. Kristukseen uskominen merkitsee sen tähden Jumalaan uskomista. Päinvastaisesta tapauksesta puhuu 1 Joh 5:10.

34.Jeesus piti erittäin tärkeänä puhua Jumalan sanoja. Jumalan Henki oli näet ehdottoman täydellisesti hänessä. Onko sitten vain Jeesus saanut Henkeä rajattomasti, ilman mittaa? Todellisuudessa kaiken, mitä Jeesus on saanut, hän on antanut seurakunnalleen. Niinpä rajaton hengellinen varustus on seurakunnankin käytettävissä.

35.Jeesuksella oli ehdoton arvovalta toimia Isän nimissä. Ks. Matt 28:18; Joh 5:20-22; 13:3; 17:2; Hebr 2:8. Jeesus oli Jumalan sanansaattaja. Mutta hän oli vielä enemmän. Hän oli Jumalan rakas Poika. Kaikki armo ja kaikki voima ovat hänen kädessään.

36.Tässä, samoin kuin jakeessa 16, on lyhyesti sanottuna se evankeliumi, jota on julistettava kaikille kansoille. Ehtona on, että ihminen uskoo Poikaan. Iankaikkinen elämä on elämänmuoto, jossa olemme aina yhteydessä Isään ja Poikaan (17:3).

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com