Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 8

Aviorikoksesta tavattu nainen

1. mutta Jeesus meni Öljymäelle.

2. Varhain aamulla hän saapui taas temppeliin. Kaikki ihmiset tulivat hänen luokseen, ja hän istuutui ja opetti heitä.

3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen aviorikoksesta tavatun naisen. He asettivat hänet väkijoukon keskelle

4. ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?"

6. Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.

7. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä." 

8. Taas hän kumartui ja kirjoitti maahan.

9. Kuultuaan Jeesuksen sanat he lähtivät (Bys.: "Kuultuaan Jeesusksen sanat heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi ja he lähtivät".) pois toinen toisensa jälkeen, vanhimmista alkaen. Jäljelle jäi ainoastaan Jeesus ja nainen, joka oli hänen edessään.

10. Jeesus suoristautui ja kysyi: "Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" 

11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä." ](Joh. 3:17)

12. Maailman valo

Jeesus puhui taas heille ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo." 

13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi. Sinun todistuksesi ei ole pätevä."

14. Jeesus vastasi: "Vaikka todistankin itsestäni, minun todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne olen menossa. Mutta te ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen.

15. Te tuomitsette lihan mukaan, minä en tuomitse ketään.

16. Ja jos minä tuomitsenkin, minun tuomioni on oikea, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt.

17. Onhan teidän laissannekin kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on pätevä.

18. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa Isä, joka on minut lähettänyt." 

19. Silloin he kysyivät häneltä: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni. Jos te tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni." 

20. Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä opettaessaan temppelissä, eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.

21. Jeesus puhuu itsestään

Jeesus sanoi vielä heille: "Minä menen pois, ja te etsitte minua ja kuolette syntiinne. Minne minä menen, sinne te ette voi tulla." 

22. Silloin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun hän sanoo: 'Minne minä menen, sinne te ette voi tulla' ?"

23. Hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä. Te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.

24. Sen tähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne. Sillä jos ette usko, että minä olen (Ks. alaviite Joh. 4:26 (jakeet 24,28)) se, joka olen, te kuolette synteihinne." 

25. Niin he kysyivät häneltä: "Kuka sinä olet?" Jeesus vastasi: "Juuri se, mistä nytkin teille puhun.

26. Paljon on minulla teistä sanottavaa ja teissä tuomittavaa. Mutta hän, joka on lähettänyt minut, on luotettava, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailmalle." 

27. He eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se ja etten omasta aloitteestani tee mitään vaan puhun sen, minkä Isäni on minulle opettanut.

29. Hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen aina sitä, mikä on hänelle mieluista." 

30. Kun hän puhui tämän, monet uskoivat häneen.

31. Totuus tekee vapaaksi

Sitten Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani

32. ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." 

33. He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin siementä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten voit sanoa: 'Teistä tulee vapaita' ?"

34. Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

35. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy.

36. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

37. Minä tiedän, että te olette Abrahamin siementä. Mutta te haluatte tappaa minut, koska minun sanani ei saa teissä sijaa.

38. Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt. Niin tekin teette, mitä olette omalta isältänne kuulleet." 

39. Abrahamin lasten teot

He vastasivat Jeesukselle: "Abraham on meidän isämme." Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte Abrahamin lapsia, te tekisitte Abrahamin tekoja.

40. Nyt te kuitenkin haluatte tappaa minut, miehen, joka on puhunut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.

41. Te teette isänne tekoja."  He sanoivat hänelle: "Me emme ole haureudesta syntyneitä, meillä on yksi Isä: Jumala."

42. Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan hän on minut lähettänyt.

43. Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani.

44. Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.

45. Mutta koska minä puhun totta, te ette usko minua.

46. Kuka teistä voi osoittaa minut syylliseksi syntiin? Jos minä puhun totta, miksi ette usko minua?

47. Se, joka on Jumalasta, kuulee Jumalan sanat. Te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." 

48. Jeesus oli ennen Abrahamia

Niin juutalaiset vastasivat Jeesukselle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"

49. Jeesus vastasi: "Ei minussa ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua.

50. En minä etsi omaa kunniaani. On yksi, joka etsii ja tuomitsee.

51. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." 

52. Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Abraham on kuollut, samoin profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa.' 

53. Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Abraham, joka on kuollut? Myös profeetat ovat kuolleet. Keneksi sinä itsesi teet?"

54. Jeesus vastasi: "Jos minä ottaisin itselleni kunnian, minun kunniani ei olisi minkään arvoista. Minun Isäni antaa minulle kunnian. Hän on se, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme.'

55. Kuitenkaan te ette tunne häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne häntä, olisin valehtelija kuten tekin. Mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.

56. Abraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja iloitsi." 

57. Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden ikäinen ja olet nähnyt Abrahamin!"

58. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, minä olen (Ks. alaviite Joh. 8:24.) ollut." 

59. Silloin he poimivat kiviä heittääkseen häntä niillä. Mutta Jeesus kätkeytyi ja lähti temppelistä.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 8:1-59)

 

Avionrikkojanainen

1.Monista vanhoista käsikirjoituksista puuttuu jakso 7:53 - 8:11, minkä vuoksi muutamat epäilevät, onko se alun perin kuulunut Johanneksen tekstiin. He menivät kukin kotiinsa (7:53). Jeesuksella ei ollut majapaikkaa, mihin hän olisi mennyt (Matt 8:20). Hyvällä omallatunnolla, tietäen olevansa Isänsä hoidossa, hän kävi nukkumaan taivasalle Öljymäelle jonkin puun alle. Toiset menivät ärtyneinä ja katkerina koteihinsa mukaviin vuoteisiinsa.

2.Jeesus aloitti opetuksensa varhain aamulla. Hänen pääaiheensa tässä luvussa on »maailman valkeus».

3.Ylipapit ja fariseukset olivat edellisen luvun taistelussa jääneet häviölle. Nyt he päättivät ottaa vahingon takaisin. He eivät tulleet pyhäkköön rukoilemaan, vaan saadakseen Jeesuksen ansaan. He olivat kärkkäämpiä paljastamaan toisten syntejä kuin tunnustamaan omiaan. Ei mainita, miksi ei miestäkin otettu kiinni. Täytyihän heidän tietää, kuka tämä oli, kun kerran nainen oli tavattu »itse teosta» (j. 4). Jos molemmat olivat naimisissa, kumpaakin olisi pitänyt rangaista kuolemalla, 3 Moos 20:10. Johtajat toimivat väärin tuodessaan naisen tällä tavalla julkiselle paikalle. Ja he tekivät väärin myös tuodessaan hänet Jeesuksen luo. Olihan olemassa tuomioistuin, jonka tehtävänä oli käsitellä tällaisia asioita. Mutta he eivät ajatelleet asian inhimillistä puolta eivätkä oikeusjärjestystä.

4.He kutsuivat Jeesusta mielellään "opettajaksi", mutta eivät halunneet alistua hänen opetettavikseen. He tekivät väärin, mutta kun he toivat naisen Jeesuksen luo, olemme saaneet tietää, miten hän kohtelee syntistä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö nainen ollut todella tehnyt syntiä.

5.Vain aviorikoksen tehneestä kihlatusta naisesta sanotaan nimenomaan, että hänet pitäisi kivittää, toisista vain, että heidän on kuoltava (5 Moos 22:23-24). Kysymys oli viekkaasti asetettu.

6.Jos Jeesus asettuisi Mooseksen puolelle, nämä johtajat panisivat hänet syytteeseen Rooman viranomaisten edessä, jotka yksin saivat langettaa kuolemantuomion. Ellei hän olisi samaa mieltä kuin Mooses, he syyttäisivät häntä Suuren neuvoston edessä siitä, että hän oli väärä opettaja, eikä noudattanut lakia. He uskoivat saavansa hänet nyt niin tiukalle, että hän pakostakin joutuisi vastakkain joko esivallan tai lain kanssa. Jeesus vaikeni ja kirjoitti maahan. Emme tiedä, mitä hän kirjoitti. Ehkä ne olivat varoituksen ja kehotuksen sanoja ympärillä olijoille. Silloin ne eivät olleet tyhjiä sanoja! Hän sai ilmeisesti heidät tuntemaan itsensä kuin hiekassa olevaksi kirjoitukseksi, joka on helppo pyyhkäistä pois (Jer 17:13).

7.Jeesus muutti koko kysymyksen asettelun niin, että siitä tuli ensi kädessä siveellistä vaellusta eikä lakia koskeva, ja kohdisti syytöksen syyttäjiin. Jos he katsoivat olevansa jumalallisen vanhurskauden puolestapuhujia, heidän oli elettävä pyhää elämää. Tässä ei ollut kysymys vain siitä synnistä, mistä nainen oli tavattu. Hän tarkoitti kaikkea syntiä, Jaak 2:10. Jeesus riisui vastustajansa aseista kajoamatta lain ehdottomiin vaatimuksiin. Kuka olisi niin ansiokas, että pystyy antamaan lain vaatiman rangaistuksen?

8.Jeesus jatkoi kirjoittamista. Hän oli käsitellyt asian loppuun. Hänellä ei ollut enempää sanottavaa - heille.

9.He tunsivat tuomion käyvän oman elämänsä yli ja vetäytyivät pois vaiteliaan tuomarinsa luota. Heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Hän, joka vaikeni heidän edessään, tunsi heidän syntinsä. Se, että he eivät ottaneet naista mukaansa lähtiessään, osoittaa etteivät he olleet tulleet ensi kädessä hänen vuokseen. Silloinhan he olisivat vieneet naisen tuomioistuimen eteen. Heille oli tärkeintä saada Jeesus tuomituksi. "Vanhimmat" on kunnianimi ja viittaa tätä syytöstoimenpidettä johtaneisiin henkilöihin.

10.Yksikään ei voinut noudattaa Jeesuksen kehotusta heittää ensimmäistä kiveä. Kun hän jälleen alkoi puhua, hän sanoi: »Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?» Hän käytti samaa puhuttelumuotoa, jota hän myöhemmin käytti puhuessaan ristiltä äidilleen, 19:26.

11.Jeesuksella olisi ollut siveellinen oikeus kivittää nainen, mutta hän ei tehnyt sitä. Sen sijaan hän antoi naiselle mahdollisuuden parannuksen tekoon. Hän osoitti olevansa täynnä armoa (en minäkään sinua tuomitse) ja totuutta (äläkä tästedes enää syntiä tee), 1:14. Nainen ei yrittänyt kaunistella ja puolustella syntiään. Jeesuksen kysyessä, olivatko he tuominneet hänet, hän vastasi vain: »Herra, ei kukaan.» Nämä ainoat sanat hänen tiedetään sanoneen. Ja Jeesus kielsi häntä tekemästä enää syntiä. Vrt. 5:14.

Maailman vaikeus

12.Juhlan aikana sytytettiin naisten esipihassa oleviin suuriin kynttilänjalkoihin joka ilta tuli. Niiden valo näkyi kaikkialla Jerusalemissa, ja siellä tanssittiin ja iloittiin aamunkoittoon asti. Nyt oli juhla ohi. Kynttilöitä ei sytytetty. Silloin Jeesus astui esiin ja sanoi olevansa maailman valo. Useissa profetioissa oli ennustettu, että Messias olisi valkeus sekä juutalaisille että pakanoille (Jes 9:1; 42:6; 49:6; 60:3). Vrt. Luuk 2:32; Joh 1:4. Jeesus oli aikaisemmin (Matt 5:14) sanonut seuraajiaan »maailman valkeudeksi», mutta se valo on vain heijastusta hänestä itsestään.

13.Fariseukset olivat Jeesuksen katkeria vastustajia. Luultavasti nämä olivat eri fariseuksia kuin ne, jotka olivat tuoneet naisen hänen luokseen (j. 3). He aavistivat Jeesuksen todistuksen merkityksen. Jahve-Elohim on valon Jumala. Se käy ilmi monista Raamatun kohdista. Nyt he yrittivät kieltää hänen sanansa sen tähden, että hän todisti itsestään, mutta tässä kuten myös 5:31:ssä Jeesus tiesi puhuneensa totuuden. Nytkään he eivät saaneet häntä hänen sanoistaan ansaan.

14.Jeesus tiesi, mikä oli totuus hänestä itsestään, ja hän piti kiinni asemastaan. Iankaikkinen totuus paljastaa tämän aikakauden ilmeiset valheet. Hänen ehdoton pyhyytensä ja ykseytensä Isän kanssa takaavat sen, että hänen sanansa ovat totta. Hän oli täysin varma siitä, kuka hän oli, ja kristinusko perustuu tähän Jeesuksen tietoisuuteen omasta itsestään. On paljon "todistuksia" siitä, että hän on se, joka hän ilmoitti olevansa (Apt 1:3). Hän pystyi todistamaan, että Isä oli hänet lähettänyt. Jeesukselle maallinen elämä oli vain lyhyt välivaihe, olihan hän ennen tänne tuloaan ollut aina Isän luona ja jatkaisi tuota elämää tämän lyhyen vaiheen jälkeen iankaikkisesti. Vertaa Jeesuksen sanoja ennaltaolostaan 17:5 ja 13:3; 14:2-3.

15.He tuomitsivat väitteillään Jeesuksen. Lihan mukaan tuomitsemisella on kahdenlainen merkitys. Kun he näkivät hänessä vain rakentajan pojan, he tuomitsivat ulkonaisten seikkojen perusteella pelkästään oman lihallisen mielensä mukaan. Mutta jos he olisivat olleet hengellisiä, he olisivat ymmärtäneet, kuka hän oli. Jotka eivät tietäneet mitään, katsoivat vapaudekseen tuomita, mutta hän, joka tiesi kaiken, luopui tästä oikeudestaan. »Minä en tuomitse ketään» on sana, joka kuului hänen maalliseen elämäänsä. Lopussa hän on ainoa tuomari (5:27), mutta nyt hänet on lähetetty pelastamaan (3:17).

16.Vaikka Jeesus tuomitseekin, hän ei tuomitse yksin. Isä on hänen kanssaan. Tämän jumalallisen oikeuden ja vallan huomioon ottaen ei ole mitään vaaraa, että tuomio olisi väärä. Tämä ja edellinen jae eivät ole mitenkään ristiriidassa. Jeesus ei vielä tuomitse ketään. Mutta viimeisellä tuomiolla kaikki tuomiovalta on annettu hänelle (5:22).

17.Jeesus täytti tämänkin lain vaatimuksen (5 Moos 19:15), koska Isä todisti hänen kanssaan.

18.Juutalaiset eivät uskoneet Jeesuksen todistusta. Heidän mielestään hänellä ei ollut sille mitään tukea. Mutta hän itse viittasi Isän todistukseen. Se todistus ilmeni niissä teoissa, jotka hän oli saanut suorittaakseen (5:36-37).

19.Kehottaessaan Jeesusta näyttämään tämän toisen todistajan, hänen Isänsä, he paljastivat oman tietämättömyytensä. Heidän vaatimuksensa saada nähdä Isä ja Filippuksen toivomus 14:8:ssa ovat täysin erilaiset. Emme voi nähdä Jumalaa ulkonaisilla aisteillamme. Jos heillä olisi ollut hengellistä käsityskykyä, he eivät olisi kysyneet tällaista. He eivät tyytyneet näkymättömissä olevaan todistajaan, vaikka tämä oli ilmoittanut itsensä selvästi tapahtumissa.

20.Temppelissä oli kolmetoista uhriarkkua, joihin kansa sai tuoda uhrilahjansa. Ne oli sijoitettu naisten esipihaan, ja kuhunkin oli merkitty, mihin tarkoitukseen varat menivät. Isän ja Pojan välinen syvällinen yhteys ilmenee muun muassa siinä, ettei kukaan voinut ottaa häntä kiinni, ennen kuin hän oli suorittanut tehtävänsä loppuun ja oli valmis ristinkuolemaan.

21.Järkyttävän vakavana Jeesus paljasti sen iankaikkisen määränpään, johon näiden ihmisten epäusko oli johtamassa. "Te kuolette syntienne" on herätyshuuto kaikille itsevarmoille jokaisessa sukupolvessa. Vrt. 7:33-34.

22.He vastasivat Jeesuksen vakaviin sanoihin pilkallisesti. He tarkoittivat, että jos hän ottaisi hengen itseltään, hän joutuisi kadotukseen, ja sinne he eivät voisi seurata häntä. Heidän sanojaan leimaa halveksunta ja omavanhurskaus.

23.Heidän välillään oli pohjaton kuilu. Ainut tämän kuilun yli vievä silta olisi ollut usko Jeesukseen Messiaana. He tahtoivat pakottaa hänet sanomaan itseään Messiaaksi (j. 25) voidakseen sen jälkeen syyttää häntä jumalanpilkasta. Hän ei käyttänyt tätä nimitystä itsestään. Tästäkin aavistaa Jeesuksen iankaikkisen "Minä olen" -nimen.

24.Messias-nimeä käyttämättä Jeesus esitti tässä messiaanisen väitteen ja ilmoitti vastustajilleen, että heidän ainoa toivonsa oli uskoa häneen. Mutta hän tiesi, etteivät he tulisi ymmärtämään tätä ja puhui sen tähden heidän epäuskonsa murheellisesta seurauksesta.

25.Tähän uuteen haasteeseen Jeesus vastasi vain viittaamalla alusta lähtien esittämiinsä todisteisiin. Sekä sanoillaan että teoillaan hän oli esitellyt itsensä niin selvästi, että jokaisella, joka halusi uskoa, oli siihen mahdollisuus. Jos he todella olisivat halunneet tietää, kuka hän oli, he olisivat voineet syventyä ajattelemaan, mitä hän oli sanonut. Heidän kysymyksensä tarkoitus ei ollut saada tietää, kuka hän oli. He etsivät aihetta voidakseen syyttää häntä herjauksesta. Myöhemmin tulikin päivä, jolloin he uskoivat saavuttaneensa tämän tavoitteen (Matt 26:63-66).

26.Jakeiden 21-24 ajatus jatkuu. Jeesuksen oli pakko puhua tuomiosta, ja hänen tuomionsa on "totinen", sillä hän lausuu Isän julistaman tuomion. Lahjomattoman uskollisesti hän puhuu, mitä Isä tahtoo hänen puhuvan. Vrt. 15:15.

27.Jeesus ei ollut maininnut Jumalaa nimeltä. Hän oli puhunut »hänestä, joka on minut lähettänyt». Tästä heidän olisi pitänyt ymmärtää. Emme tiedä, kenestä he oikeastaan luulivat hänen puhuvan.

28.Juutalaiset eivät ymmärtäneet, ennen kuin he olivat ylentäneet Jeesuksen. Tämä ylentäminen tarkoittaa ennen kaikkea ristiinnaulitsemista (12:32-33). Vain risti ilmoittaa, kuka Jeesus on. Mutta Raamatussa puhutaan myös taivaassa tapahtuvasta korottamisesta (Apt 2:33). Ristin jälkeen hän ilmoittaisi jumalallisen kirkkautensa, ja monet tulisivat vakuuttuneiksi siitä, että hän oli Messias ja että hän oli sanonut ja tehnyt vain sellaista, mikä oli Isän tahdon mukaista. Helluntaipäivänä tämä sana toteutui. Mutta kaikki eivät halunneet pelastua. Risti on toisille Jumalan voima ja toisille hullutus (1 Kor 1:18).

29.Jeesuksen yhteys Isään edellytti hänen uskollisuuttaan. Hänen täydellinen riippuvuutensa Isästä, mihin hän oli vapaaehtoisesti alistunut, oli aina sen ehtona, että Isä oli hänen kanssansa. "Mikä hänelle on otollista" tarkoittaa Isän tahtoa. Jeesus ei tehnyt koskaan mitään väärää. Mutta ei siinä kaikki. Hän ei myöskään jättänyt tekemättä sitä hyvää, mitä Isä tahtoi hänen tekevän.

30.Tämä ei ollut pelastukseen johtavaa uskoa, vaan pinnallista liikehdintää Jeesuksen puolelle ja varmuutta siitä, että hän oli heidän odotustensa mukainen Messias. Jakeessa 37 Jeesus joutuu syyttämään heitä siitä, että he tavoittelivat häntä tappaaksensa. Jakeessa 44 hän sanoo perkeleen olevan heidän isänsä. Jakeessa 59 sanotaan heidän poimineen kiviä surmatakseen hänet.

31.Ne, jotka sanoivat uskovansa Jeesukseen, joutuivat koetukselle. Hän antoi heille suuren lupauksen, mutta samalla hän velvoitti heidät palvelemaan ja tottelemaan häntä. Pinnallisesti uskova loukkaantuu tällaisesta puheesta. Hänen sanassansa pysyminen tarkoittaa siinä hedelmällisessä maaperässä pysymistä, jota sana edustaa. Siinä todellinen usko nousee oraalle ja tuottaa hedelmää. He uskoivat häneen sen käsityksen mukaan, joka heillä itsellään oli Messiaasta, mutta eivät antautuneet hänelle. Jeesus tarkoitti, että heidän uskollisuutensa vastaisuudessa tulisi osoittamaan, oliko heidän senhetkinen tunnustuksensa aito.

32.Todellisen opetuslapseuden merkki on Kristuksen sanassa pysyminen, ja tämän seurauksena meille ilmoitetaan totuus. Totuus on pelastuksen ilmoitus. Kristus on henkilöitynyt totuus (14:6). Totuus vapauttaa synnin vallasta. Totuuden tunteminen on paljon enemmän kuin vain sen tietäminen. Se on sen ilmoituksen ymmärtämistä, joka tuo mukanaan pelastuksen (Kol 1:5-6).

33.Heidän isänsä olivat olleet orjina Egyptissä, Baabelissa ja Assyriassa, ja useat kansat olivat sortaneet heitä. Nyt he itse olivat Rooman ikeen alla. He eivät koskaan olleet alistuneet orjuudessakaan, ja omasta mielestään heillä oli nyt ja oli aina ollut hengellinen vapaus.

34.Jeesus vastasi antamalla kysymykselle toisen merkityksen. Heillä ei ollut omantunnon vapautta. He eivät olleet vapaita synnistä. Synti ottaa valtaansa tahdon ja vie synnintekijän sinne, minne tämä ei haluaisi. Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia. "Jokainen", joka "tekee syntiä", joka jatkaa synnissä elämistä eikä todellista parannusta tehden ota vastaan pelastusta, jatkaa myös tätä orjapalvelusta. Aabrahamista polveutuva syntyperä ei takaa vapautta tästä siteestä.

35.Juutalaiset vetosivat siihen, että he olivat Aabrahamin lapsia ja kuuluivat etuoikeutettuun sukuun. Liitto ja lupaukset olivat heidän. Heidän käsityksensä mukaan Aabrahamin jälkeläisille kuitenkin kuului lähinnä tämän maailman etuja. Jeesus ajatteli hengellisesti. Synnin orjalla ei ole mitään oikeuksia siinä perheessä, jonka Jumala perustaa.

36.Totuus tekee vapaaksi (j. 32), ja Poika vapauttaa, koska hän on totuus (14:6). Vain perheen oma lapsi on vapaa, ja Poika lahjoittaa meille lapsen aseman. Sana "todellisesti" vastaa juutalaisten jakeessa 33 esittämään väärään väitteeseen.

37.Jeesus vastasi tässä heidän toteamukseensa j. 33. Hän ei kieltänyt, että he olivat Aabrahamin jälkeläisiä. Sukutaulut olivat aitoja. Mutta vaikka onkin Aabrahamin jälkeläinen, se ei merkitse ilman muuta sitä, että olisi hengellisessä mielessä Aabrahamin lapsi. He eivät olleet ymmärtäneet, kuka heidän keskellään nyt seisoi. Hänen sanansa eivät sen tähden olleet saaneet "tilaa" heissä. Ne eivät olleet saaneet vaikuttaa ja tuottaa hedelmää heidän elämässään. Muutamat niistä, jotka olivat tunnustaneet uskovansa häneen, hautoivat jo murhasuunnitelmia häntä vastaan. Heti kun he aavistivat hänen sanoihinsa sisältyvän hengellisen sanoman, he luopuivat hänestä.

38.Jeesus painotti tässä erilaista syntyperäänsä: "minun Isäni - teidän oma isänne". Näiden välinen kuilu on suuri. Jeesus oli aikaisemmin todistanut, että he eivät olleet Jumalan lapsia, vaikka kuuluivat Aabrahamin jälkeläisiin. Nyt hän kehitti ajatusta edelleen ja valmistautui sanomaan, kuka heidän isänsä oli. He olivat sellaisen vallan välikappaleita, joka oli ottanut heidät alaisikseen.

39.Jeesuksen sanojen vuoksi he tunsivat itsensä loukatuiksi omavanhurskaudessaan. He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia, mutta Jeesus sanoi, ettei ollut sama asia olla Aabrahamin jälkeläinen (j. 37) ja hänen lapsensa. Heiltä puuttui hengellinen sukulaisuus. Jeesuksen vastaus on sekä valaiseva että paljastava. Aabrahamin teot olivat usko Jumalaan ja kuuliaisuus hänen sanalleen.

40.Ennenkuulumattoman voimakkaasti Jeesus todisti, etteivät he voineet olla Aabrahamin lapsia. Lapset ovat vanhempiensa kaltaisia. He olivat aivan Aabrahamin vastakohtia. Jeesuksen väite, että hän oli saanut oppinsa Jumalalta, herätti heissä suuttumusta.

41.Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset pitivät avioliittoa pakananaisen kanssa haureutena. Sellaisen avioliiton lapsia pidettiin aviottomina, koska he kuuluivat äidin kautta pakanoiden jumalalle. He olivat perkeleen suvun jäseniä. Niinpä juutalaisia ärsytti suunnattomasti, kun Jeesus syytti heitä tällaisesta sukulaisuudesta. He väittivät olevansa »hebrealaisia, hebrealaisista syntyneitä» (Fil 3:5) ja näin ollen Aabrahamin jälkeläisiä ja Jumalan lapsia. On pohdittu myös sitä, oliko heidän sanoissaan piikki Jeesusta vastaan henkilökohtaisesti. He eivät ymmärtäneet neitseestäsyntymistä ja uskoivat hänen syntyneen aviorikoksesta.

42.Jeesuksen väite on rohkeudessaan lähes pelottava. »Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua.» Kuka ihminen voi lausua tällaisia sanoja? Jeesus oli Jumalan »kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva» (Hebr 1:3), mutta he hylkäsivät hänet ja kieltäytyivät rakastamasta häntä. Vain Poika voi ilmoittaa Isän meille. Sen tähden hän on ainut tie meidän tulla Jumalan luo (14:6).

43.Nämä ihmiset eivät kuulleet Jumalan ääntä. Heidän sydämensä eivät olleet avoimia hänen sanalleen, eikä heillä ollut halua oppia tuntemaan hänen tahtoaan. Siksi Jeesuksen opetus oli heille käsittämätöntä. Jumalan sanan kuuleminen tarkoittaa vastaanottamista ja uskomista. Vrt. 9:27; 12:47-48.

44.Evankeliumin alussa Jeesuksesta sanottiin, että hän on täynnä »armoa ja totuutta» (1:14). Perkeleestä sanotaan juuri päinvastaista. Hän on alusta alkaen ollut murhaaja ja valehtelija. Jumala on kaikessa saatanan vastakohta. Meidän tekomme osoittavat, kumman sukua olemme ja kumman yhteydessä elämme. Tavoittelemalla Jeesusta tappaakseen he osoittivat, että heidän hengellinen neuvonantajansa oli syvyydestä. Teot paljastavat sukulaisuuden. Sanat järkyttivät heitä varmasti suunnattomasti. Jakeesta 38 lähtien Jeesus oli valmistanut heitä tähän suoraan väitteeseen, mutta he eivät kuitenkaan osanneet odottaa näin ennenkuulumattomia sanoja. Mutta ne pakottivat heidät ajattelemaan. He halusivat surmata Jeesuksen. Ketä he siis muistuttivat?

45.Valheen isä oli sokaissut nämä ihmiset pimeydellä niin, etteivät he kyenneet uskomaan Jeesuksen sanaa juuri siksi, että hän puhui totta.

46.Mikä haaste! Jeesuksen elämä ja vaellus ei antanut minkäänlaista aihetta epäillä hänen oppinsa todellisuutta. Hänen juutalaisiin kohdistamansa syytteet olivat voimakkaita. Nyt hän antoi heille avoimesti tilaisuuden syyttää puolestaan häntä, jos he pystyivät sen tekemään. Totuus on voima. Se kestää koetuksen.

47.Hän seisoi heidän keskellään totuuden ruumiillistumana. Eivätkö he nöyrtyisi hänen edessään ja uskoisi? Jeesus ilmoittaa heidän epäuskonsa varsinaisen syyn. Jumalan lapset, jotka "ovat Jumalasta", ottavat vastaan Jumalan sanan. Jos he olisivat olleet Jumalan lapsia, he olisivat kuulleet Jeesusta, koska hän puhui Jumalan sanoja. Ellei Jumalan Henki asu meidän sisimmässämme, meillä ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää Jumalan totuutta. Se, etteivät he kuulleet eivätkä ottaneet vastaan, osoitti, että he eivät olleet Jumalasta, vaan perkeleestä.

48.He eivät pystyneet vastaamaan jakeen 46 kysymyksiin. Niinpä he muuttivat taktiikkaansa ja alkoivat syytää Jeesukselle hävyttömyyksiä. Nyt he suuttuivat. Jeesusta syytettiin usein siitä, että hänessä oli riivaaja, 7:20; 8:52; 10:20; Mark 3:22. Samarialaiset olivat juutalaisten halveksimia. Näiden kahden kansan kesken ei pidetty mitään yhteyttä (4:9). Juutalaiset pitivät samarialaisia luopioista muodostuneena sekakansana. Luonnollisesti he tiesivät, ettei Jeesus ollut samarialainen, mutta koska hän oli saattanut juutalaisten hengelliset etuoikeudet kyseenalaisiksi, hän käyttäytyi heidän mielestään kuin samarialainen.

49.Samarialaista koskevaan kysymykseen Jeesus ei välittänyt vastatakaan. Hän ei halveksinut samarialaisia, kuten hänen vastustajansa. Yhteyden riivaajaan hän kielsi vakavasti ja ehdottomasti. Ja hän korosti edelleen sitä, että he häpäisivät Jumalaa. Miten he voivat olla Jumalasta, kun he häpäisivät häntä, joka kunnioitti Jumalaa?

50.Jos Jeesus olisi tavoitellut ihmisten suosiota, hän ei olisi sanonut vastustajilleen totuutta. Mutta hän ei etsinyt omaa kunniaansa. Siksi hän saattoi tyynesti ottaa pilkan vastaan. Oli yksi, joka puolustaisi häntä oikeudenmukaisesti.

51.Jeesus oli juuri puhunut hänen sanansa hylkäämisen hirvittävistä seurauksista. Nyt hän puhui toisesta vaihtoehdosta. Uskovan tunnusmerkki on se, että hän ei vain säilytä sanaa sydämessään (Ps 119:11), vaan myös antautuu sen johdettavaksi (Ilm 3:8).

52.Juutalaiset tulkitsivat Jeesuksen sanat »ei ikinä näe kuolemaa» vain ajallisesti, ja sokeudessaan he olivat nyt varmoja siitä, että hän oli järjiltään. Uskova ei välty ruumiilliselta kuolemalta, mutta uskossa hän elää iankaikkista elämää jo täällä ajassa ja saa siitä voimaa kohdata pelkäämättä ruumiin kuoleman ja haudan ja odottaa ylösnousemusta, jolloin hän perii viimein iankaikkisen elämän kirkkaudessa.

53.Heidän ensimmäinen kysymyksensä muistuttaa samarialaisen naisen huudahdusta (4:12), voiko Jeesus olla suurempi kuin Jaakob. Koska heidän ajatteluaan määräsivät enemmän aineelliset kuin hengelliset tekijät, he kysyivät: »Keneksi sinä itsesi teet?» Heidän kysymyksensä edellytti ilman muuta kielteistä ja arvostelevaa vastausta.

54.Jeesus torjui syytökset itsensä korottamisesta ja tähdensi, että Isä antoi hänelle kunnian. Isä rakasti Poikaa, ja hänen suuret ajatuksensa Pojasta tulivat useasti ilmi. Hänen syntyessään enkelit saivat laulaa hänen kunniakseen. Kasteen yhteydessä Isä antoi Jeesuksesta todistuksensa. Ja Isä osoitti hänelle kunnioitustaan hänen kuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa yhteydessä. Jeesuksen tulemuksessa ja viimeisellä tuomiollakin hän antaa Pojalle kunnian. Juutalaiset sanoivat Jumalan olevan heidän erityinen kansallinen Jumalansa (j. 41). Jeesus käänsi heidän oman tunnustuksensa heitä vastaan.

55.Hän jatkoi väittäen tuntevansa Isän, mutta sanoi, etteivät he olleet nähneet häntä. Vaikka he sanoivatkin olevansa Jumalan lapsia, he eivät tunteneet häntä. Jos Jeesus olisi kieltänyt tuntevansa Isän, hän olisi ollut yhtä valheellinen kuin hekin. "Tuntea (ginèskè)" ei tarkoita käsitteellistä tietoa vaan tuttavuutta, joka kohdistuu esim. tiettyyn henkilöön. Kysymys on siitä, että tietää hänestä paljon ja tuntee hänet hyvin. Tästä Isän tuntemisesta Jeesus oli jo aiemminkin puhunut. Vain Pojalla on tällaista tietoa Jumalasta, joten yksin hän voi välittää sitä ihmisille.

56.Messias-lupaus annettiin Aabrahamille (1 Moos 12:3), ja hän riemuitsi. Vai tarkoittiko Jeesus, että Aabraham oli paratiisista nähnyt hänen syntymisensä maailmaan? Ehkä, mutta yhtä todennäköistä on, että Jeesus korostaa tässä iankaikkista olemassaoloaan ja sanoo ilmestyneensä Aabrahamille.

57.Juutalaiset nauroivat ivallisesti. Jos Aabraham oli nähnyt Jeesuksen, silloinhan Jeesuskin oli tietenkin nähnyt Aabrahamin. Mutta miten se oli mahdollista? Hän ei ollut täyttänyt viittäkymmentäkään, ja Aabraham oli kuollut kaksituhatta vuotta sitten. Viisikymmentä vuotta on tässä summittainen luku. Miehuusiän laskettiin päättyvän viidenkymmenen vuoden tienoilla.

58.Iankaikkinen Sana oli tullut lihaksi (1:14). Jeesus kiinnitti huomion iankaikkiseen olemassaoloonsa. Hän ei sanonut »olin minä» vaan "olen minä ollut" (alkutekstissä: minä olen). Aabrahamin elämä oli rajallinen, joten sillä täytyi olla alku. Aabraham "syntyi". Jeesus "on" iankaikkisesti.

59.He käsittivät Jeesuksen väitteet herjaukseksi ja tahtoivat kivittää hänet. Ks. 3 Moos 24:11-16. Mutta he eivät voineet vielä tehdä sitä. Kun hänen hetkensä tuli, hän ei enää piiloutunut vaan antautui heille. Ei sanota, että hän lähti ulos ja lymysi. Hän lymysi heiltä, ja sen jälkeen hän lähti ulos. Hän yksinkertaisesti hävisi heidän näkyvistään, kun he aikoivat surmata hänet.

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com