Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 9

Sokeana syntynyt mies

Jatkaessaan matkaa Jeesus näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka.

2. Opetuslapset kysyivät: "Rabbi, kuka teki syntiä, hänkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?"

3. Jeesus vastasi: "Ei hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

4. Niin kauan kuin on päivä, meidän (Joh. 5:17) tulee tehdä lähettäjäni tekoja. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä.

5. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." 

6. Tämän sanottuaan Jeesus sylki maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin

7. ja sanoi hänelle: "Mene peseytymään Siloan altaalle"  - nimi merkitsee: lähetetty. Niin hän meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

8. Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjäläisenä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"

9. Toiset sanoivat: "Hän se on." Toiset taas väittivät: "Ei ole, hän on vain samannäköinen." Mies itse sanoi: "Minä se olen."

10. Niin he kysyivät häneltä: "Miten sinun silmäsi sitten ovat auenneet?"

11. Hän vastasi: "Se mies, jota sanotaan Jeesukseksi, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja käski minun mennä Siloan altaalle peseytymään. Minä menin ja peseydyin ja sain näköni."

12. He kysyivät häneltä: "Missä hän on?" Mies vastasi: "En tiedä."

13. Fariseukset kuulustelevat parantunutta

Mies, joka oli ennen ollut sokea, vietiin fariseusten luo.

14. Se päivä, jolloin Jeesus teki tahnan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti.

15. Myös fariseukset kyselivät mieheltä, miten hän oli saanut näkönsä. Hän vastasi heille: "Hän pani tahnaa minun silmiini, minä peseydyin ja nyt minä näen."

16. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia." Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä tällaisia tunnustekoja?" He olivat keskenään eri mieltä.

17. Sen tähden he kysyivät jälleen sokealta: "Mitä sinä sanot hänestä, avasihan hän sinun silmäsi?" Mies vastasi: "Hän on profeetta."

18. Juutalaiset eivät kuitenkaan uskoneet, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin he kutsuivat näkönsä saaneen vanhemmat

19. ja kysyivät heiltä: "Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Miten on mahdollista, että hän nyt näkee?"

20. Hänen vanhempansa vastasivat: "Sen me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on syntynyt sokeana.

21. Mutta että hän nyt näkee, sitä emme tiedä. Emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi-ikäinen, puhukoon itse puolestaan."

22. He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo sopineet keskenään, että se, joka tunnustaisi Jeesuksen Kristukseksi, erotettaisiin synagogasta.

23. Sen tähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hän on täysi-ikäinen, kysykää häneltä."

24. Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen."

25. Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen."

26. He kysyivät häneltä: "Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi sinun silmäsi?"

27. Mies vastasi heille: "Johan minä sen teille sanoin, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsikseen?"

28. Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.

29. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on lähtöisin."

30. Mies vastasi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on lähtöisin. Ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni!

31. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta sitä hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja tekee hänen tahtonsa.

32. Ei ole ikinä kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät.

33. Ellei hän olisi Jumalasta, hän ei voisi tehdä mitään."

34. He vastasivat hänelle: "Sinä olet täysin synneissä syntynyt mies. Sinäkö opetat meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos.

35. Hengellinen sokeus

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos. Tavatessaan hänet Jeesus kysyi: "Uskotko sinä Ihmisen Poikaan (Bys.: "Jumalan Poikaan".)?" 

36. Hän vastasi: "Herra, sano kuka hän on, että voisin uskoa häneen."

37. Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on se, joka puhuu kanssasi." 

38. "Herra, minä uskon", mies sanoi ja kumartui palvomaan häntä.

39. Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi." 

40. Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: "Emme kai me ole sokeita?"

41. Jeesus vastasi heille: "Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: 'Me näemme', ja sen tähden teidän syntinne pysyy."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 9:1-41)

 

Jeesus parantaa sokeana syntyneen

1.Uskonnolliset johtajat halusivat kivittää Jeesuksen jumalanpilkan tähden. Jeesus meni ulos, tapasi sokean miehen ja paransi hänet. Tämä teko kuului messiaaniseen aikaan, Jes 35:5. Parantaminen on voinut tapahtua sinä päivänä, jolloin Jeesus lähti temppelistä. Monista Jeesuksen parantamista sokeista tämä on ainoa, jonka sanotaan olleen »syntymästään saakka sokea». Asiayhteys jatkuu aina 10:21:een saakka. Tämän jakson ilmapiiri on sama kuin edellinenkin. Jeesus paljastaa tässä luvussa juutalaisten uskonnon riittämättömyyden, kun se lain kirjaimen noudattamisen innossaan unohti lähimmäisenrakkauden.

2.Opetuslapsia ei mainittu edellisessä luvussa. Jos tässä kerrottu tapahtui samana päivänä kuin temppelissä käyty väittely, heidän on täytynyt olla Jeesuksen mukana Jerusalemissa. Tapaus sattui sapattina (j. 14). Siihen aikaan uskottiin yleisesti sairauden ja muun kärsimyksen olevan rangaistusta synnistä. Rabbi Ammi oli lausunut ajatuksen, josta oli tullut yleisesti hyväksytty periaate: »Ei kuolemaa ilman syntiä eikä kärsimystä ilman jumalattomuutta.» Ps 89:33:n uskottiin tukevan tätä näkemystä. Tähän tapaukseen liittyi kuitenkin ongelma, jota opetuslapset pohtivat. Hän oli syntynyt sokeana. Oliko lapsi tehnyt syntiä ennen syntymäänsä? 1 Moos 25:22:n mukaan sen luultiin olevan mahdollista. Vai vanhempiako tässä rangaistiin sokealla lapsella?

3.Jeesus vastusti jyrkästi tätä laajalle levinnyttä juutalaisten käsitystä ja hylkäsi molemmat vaihtoehdot.

4.Tässä Jeesus puhuu siitä, mikä on tehtävä. Se ei ole vain suositeltavaa tai soveliasta, vaan ehdottoman välttämätöntä. Vrt. 4:34. Hänen tehtävänsä oli valaista maailmaa kuin aurinko, ja kun hänen työpäivänsä oli päättynyt, häviäisi hän heidän näkyvistään, niinkuin aurinko laskee.

5.Ruumiillisessa hahmossa hän ei enää olisi kauan maailmassa. Täällä viipyessään hän tahtoi vaikuttaa tehtävänsä luonteen mukaan maailman vaikeutena. Yksi niistä teoista, joita hänet oli kutsuttu suorittamaan, oli tämän sokeana syntyneen parantaminen.

6.Jeesus on maailman valkeus, ja sen hän osoitti tässä parantamalla sairaan. Tämä tapahtui sapattina, ja rabbiinien käsityksen mukaan hän syyllistyi usein sapatin rikkomiseen. Sapattina ei ollut luvallista tehdä taikinaa, voidella eikä parantaa. Eräässä toisessakin tilanteessa Jeesus käytti sylkeä parantaessaan (Mark 7:33). Kansan käsityksen mukaan sylki sisälsi lääkitseviä aineita, mutta tiedämme, että miehen silmiä ei avannut sylki, vaan Jeesuksen uutta luovat sanat. Jeesus ei tarvinnut tätä toimenpidettä voidakseen parantaa sokean, vaan se oli tarpeen miehen tähden. Se herätti hänessä sen heikon uskon, jota hän tarvitsi totellakseen Jeesusta.

7.Juhlan aikana Siiloan lammikolla oli ollut tärkeä vertauskuvallinen merkitys. Sieltä oli noudettu vettä, jota valeltiin alttarille. Nyt Jeesus halusi näyttää todellisuuden. Messias oli tullut. Lähettämällä pois miehen, joka sokeutensa vuoksi ei ollut vielä nähnyt Jeesusta, hän halusi koetella sekä hänen uskoaan että kuuliaisuuttaan. Johannes kääntää usein heprean sanoja. On kuvaavaa, että "lähetetty" on yksi Messiaan nimityksistä. Tämä lammikko oli saanut nimensä jo varhain (Jes 8:6). Se sijaitsee Kidronin laaksossa Jerusalemin kaakkoispuolella.

8.Aikaisemmin ei ole sanottu, että miehellä oli ollut tapana kerjätä, mutta sokealla tuskin olikaan mitään muuta mahdollisuutta elättää itseään. "Naapurien" mainitseminen viittaa siihen, että hän oli mennyt kotiinsa.

9.Ihmiset esittivät monenlaisia olettamuksia. Mies itse selvitti kiistelyn. Tilanne osoittaa, miten hämmentyneitä kaikki olivat tämän ihmeen johdosta.

10.Naapurit ja tuttavat pitivät hänelle ensin ristikuulustelun. Sitten sen tekivät fariseukset (j. 13). Hänen vanhempansakin otettiin kuulusteltaviksi (j. 18). Sekä usko, rohkeus että uskollisuus pantiin koetukselle. Mies tunnusti rohkeasti Jeesusta. Mutta ihmiset eivät olleet Jeesuksesta kiinnostuneita. Muutamat olivat vain uteliaita. Toiset tahtoivat tietää, oliko sapattia rikottu.

11.Mies ei tiennyt paljonkaan Jeesuksesta. »Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi», hän sanoi. Mutta tämä oli hänen ensimmäinen todistuksensa, ja se oli asiallinen, selvä ja totuudenmukainen huolimatta siitä, että hän varmasti huomasi, ettei Jeesukseen suhtauduttu suopeasti. Monet todistukset ovat kertoneet Jumalan hyvyydestä meitä kohtaan. Vrt. Ps 103:2.

12."He" olivat ilmeisesti tavallista kansaa (j. 8). Fariseukset, jotka olivat julkisia vastustajia, mainitaan vasta seuraavassa jakeessa. Vaikuttaa siltä, että mies olisi halunnut tavata Jeesuksen saadakseen kertomukselleen vahvistuksen, mutta hän oli kadottanut yhteyden hyväntekijäänsä.

13.Fariseukset olivat juutalaisten lain ja elämäntapojen tunnustettu arvovalta. Luultavasti nämä ihmiset olivat monet kerrat kulkeneet sokean kerjäläisen ohi kiinnittämättä häneen vähäisintäkään huomiota. Nyt hän oli yhtäkkiä alkanut kiinnostaa. Oliko kenties rikottu sapattia? Parantuneelle tämä epämiellyttävä huomion kohteena oleminen oli varmasti suuri koettelemus.

14.Syntynyttä hälinää ajatellen tämä on tärkeä huomautus. Kirjoittaja korostaa erityisesti, että Jeesus "teki tahtaan", koska juuri tekemisen katsottiin ehdottomasti sotivan sapattikäskyä vastaan. Mutta Jeesus ei milloinkaan rikkonut yhtäkään Isänsä antamaa käskyä. Hän tuli loukanneeksi vain fariseusten laintulkintaa. Hengellinen sokeus on pelottavaa. He eivät pystyneet näkemään ihmettä eivätkä iloitsemaan siitä. He halusivat vain tietää, oliko rikottu sitä, mitä he pitivät lakina.

15.Miehelle oli tärkeätä vain se, että hän nyt näki. Hän selvitti fariseuksillekin asiallisesti, miten ihme oli tapahtunut. Verbimuoto "kysyivät" osoittaa, että he jatkoivat kyselemistä, he painostivat häntä kysymyksillään, he tahtoivat saattaa ihmeen huonoon valoon. Se "myös" viittaa edelläsanottuun. Naapurit ja muutkin olivat kyselleet jo aikaisemmin (jj. 8-9). Ihmettä ei kielletty. Miehen todistus "»nyt minä näen»" oli kiistämätön todiste. Mutta he olivat uskomattoman epäluuloisia sen suhteen, miten se oli tapahtunut.

16.Miehen vilpitön todistus johti erimielisyyteen fariseusten keskuudessa. Muutamat heistä olivat kyllin rehellisiä ymmärtääkseen, ettei sellaista tunnustekoa voinut tehdä kukaan, joka ei ollut Jumalasta. Vastustajat käyttivät halveksivasti sanontaa "se mies". Myöhemmin ei enää kerrota niistä, jotka asettuivat Jeesuksen puolelle. Epäuskoinen arvostelu tukahduttaa tässä maailmassa usein uskon todistuksen vaikutuksen.

17.Elleivät he olisi olleet epävarmoja, he eivät olisi tulleet uudelleen kysymään mieheltä. Tässä saamme kuulla hänen todistuksensa toisen vaiheen. Toisten painostaessa hän itse pääsi parempaan selvyyteen. Nyt hän oli vakuuttunut siitä, että Jeesus oli profeetta. Mutta hän ei ollut vielä nähnyt Jeesusta.

18.Miehen uskonvarmuus ja ratkaiseva todistus olivat kuin isku fariseusten kasvoille. Epävarmuudessaan he yrittivät kieltää ihmeen. Näyttää siltä, että he halusivat uskoa koko tapauksen olevan miehen ja Jeesuksen sepittämä. Sen tähden he kutsuivat vanhemmat todistamaan.

19.Fariseukset eivät päässeet miestä kuulustelemalla toivomaansa ratkaisuun. Eivätkä he kuunnelleet toisten perusteluja, kun nämä suhtautuivat ystävällisesti Jeesukseen. Epäpyhässä innossaan he yrittivät sen tähden painostaa miehen vanhempia. Heidän viimeinen toivonsa oli saada tukea heiltä. Jos vanhemmat kieltäisivät ihmeen, jäljellä olisi enää sapatin rikkomiskysymys.

20.Vanhemmat vakuuttivat, että mies oli heidän poikansa ja sokeana syntynyt. Mutta he halusivat kernaasti välttää vastuuta ja kieltäytyivät ottamasta kantaa tapahtuneeseen. He pelkäsivät juutalaisten johtajia (j. 22). Todennäköisesti he eivät olleet paikalla ihmeen tapahtuessa.

21.Vanhempien varovainen asenne jatkuu. He eivät joko osanneet tai halunneet vastata kysymykseen, miten heidän poikansa nyt saattoi nähdä. Fariseukset olivat tehneet päätöksensä Jeesuksesta, ja he yrittivät nyt määrätietoisesti saada aiheen, josta voisivat syyttää häntä. Se, että miehellä oli "kyllin ikää" vastata puolestaan, ei vielä paljasta hänen ikäänsä. Jo 13-vuotiaana juutalainen oli vastuussa lain edessä.

22.Tästä jakeesta näkyy, että Jeesuksesta puhuttiin paljon siihen aikaan. Synagoogasta erottaminen merkitsi yleensä, että sieltä oli pysyttävä poissa 30 päivän ajan. Aikaa voitiin pidentääkin. Vanhemmat olivat tietoisia tästä uhasta ja suhtautuivat siihen vakavasti.

23.Mies sai äärimmäisen vähän apua vanhemmiltaan. He eivät uskaltaneet edes ilmaista iloaan siitä, että heidän poikansa oli saanut näkönsä. Mahdollisesti he olivat vakuuttuneita siitä, että hän selviytyisi asiasta itse. "Sentähden (dia tçto)", 'tästä syystä', koska he ymmärsivät, että juutalaiset menettelisivät säälimättömästi.

24.Nyt he eivät enää puhuneet ihmeestä. Mitähän mies mahtoi ajatella? Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt äitinsä kasvoja - eikä kenenkään muunkaan kasvoja. Nyt hänet velvoitettiin Jumalaan vedoten todistamaan, että hänet parantanut mies oli syntinen. Hänen käskettiin antaa kunnia Jumalalle sanomalla totuus. He käyttivät sanontaa "me tiedämme" sekä tässä että jakeessa 29. Heidän tietonsa mukaan tapahtunut ei ollut Jumalan ihme. Ja he tarkoittivat varmasti myös sitä, että mies oli mennyt liian pitkälle edellisessä todistuksessaan, j. 17. Sapattia loukkaava ihminen ei voinut olla Jumalan profeetta.

25.Hän ei ryhtynyt väittelemään Jeesuksen syntisyydestä. Hän pitäytyi siihen, mitä tiesi. Fariseusten »tietämisen» vastapainoksi hän esitti tosiasian, jota ei ollut helppo todistaa vääräksi. Hän, joka oli ollut sokea, näki nyt. Miehellä oli älykkyyttä ja rohkeutta, mitä hän osoitti vastatessaan. Hän ei mennyt ansaan. Mutta kokemuksestaan hän sekä osasi että tahtoi sanoa mielipiteensä.

26.He eivät saaneet miestä lausumaan haluamaansa tunnustusta. Siksi he yrittivät löytää uudelleen aiheen syyttää Jeesusta kuulustelemalla häntä vielä kerran siitä, miten ihme oli tapahtunut. Tässä toistui vain jakeessa 15 mainittu kuulustelu, mutta he toivoivat ilmeisesti hänen sanovan jotakin toisin kuin hän aikaisemmin oli sanonut. He tunnustivat jälleen ihmeen, mutta tahtoivat tietää, "miten" se oli tapahtunut.

27.Heidän ei onnistunut pelottaa miestä eikä saada häntä ansaan. Hänen vastauksensa oli kuin piiskanisku, ja siinä oli sekä ärtymystä että ivaa.

28.Vastaus sai heidät raivoihinsa. Mitään asiallista nuhdetta he eivät pystyneet antamaan. He parjasivat ja kirosivat häntä, ja vaikka mies ei ollut tunnustautunutkaan Jeesuksen opetuslapseksi, he syyttivät häntä nyt siitä. Se oli pahinta, mitä he keksivät. Fariseukset sanoivat olevansa Mooseksen opetuslapsia, mutta Jeesus oli sanonut heille aikaisemmin, että jos he olisivat uskoneet Moosesta, he olisivat uskoneet häntäkin (5:46).

29.Jeesus oli tullut heidän keskuuteensa Jumalan luota, mutta sitä he eivät ymmärtäneet. Sellaiset todisteet, kuin että hän Messias-lupausten mukaan avasi sokeiden silmät, eivät merkinneet heille mitään. Ihmiset hylkäsivät Jeesuksen 7:27:ssä sen tähden, että luulivat tietävänsä, mistä hän oli. Nyt he puhuivat päinvastaista.

30.Mies ymmärsi pian fariseusten erehdyksen. Samalla voimakas luottamus Jeesukseen nousi esiin. Hänen sanansa olivat lempeitä, mutta iskeviä. Hän ilmaisi ihmetyksensä siitä, etteivät uskonnolliset johtajat käsittäneet näin ilmiselviä asioita.

31.Fariseukset olivat sanoneet: »Me tiedämme» (j. 24 ja 29). Nyt oli miehen vuoro sanoa sanansa yhtä jyrkästi. Syntisen ihmisen välityksellä ei voisi tapahtua tällaista ihmettä, paitsi jos hän rukoilisi anteeksiantamusta. Kaikissa olosuhteissa ei pidä paikkaansa, ettei Jumala kuule syntisiä. Hän on syntisille armollinen ja kuulee heidän rukouksensa, 2 Aik 33:10-13. Mutta miten totta onkaan, että Jumala ei suorita ihmeellisiä tekojaan sellaisten ihmisten kautta, jotka vastustavat hänen pyhää tahtoaan.

32.Vt:ssa ei kerrota yhdenkään profeetan avanneen sokeana syntyneen ihmisen silmiä. Ei edes Mooses, jota nämä fariseukset niin kovin arvostivat, ollut saanut tehdä sellaista.

33.Sanaharkan tiimellyksessä mies sai yhä selvemmän kuvan Jeesuksesta. Hänen valtavat tekonsa todistivat, ettei hän ollut mikä tahansa syntinen ihminen. Sen sijaan ne todistivat hänen olevan Jumalasta. Jeesus oli itse sanonut aikaisemmin, että hänen tekonsa todistivat hänestä, 5:36.

34.He eivät kestäneet miehen todistelua. Ja hänen käytöksensä oli ärsyttänyt heitä suunnattomasti. Hän ei itse huomannutkaan opettaneensa näitä rabbiineja. Hän oli tehnyt sen sellaisella tavalla, että heidän omat perustelunsa joutuivat arvottomiksi. Fariseusten raivostumista on pidettävä heidän asemansa väärinkäyttämisenä. He viittasivat hänen synnynnäiseen sokeuteensa, ja samoin kuin opetuslapset jakeissa 2 ja 3, hekin pitivät sitä todisteena synnistä. Sellaisen kanssa he eivät halunneet olla tekemisissä. He ajoivat hänet ulos. Tämä ulosajaminen ei merkinnyt välttämättä synagoogasta erottamista. Mutta luultavasti se johti siihen. Vain Suuren neuvoston virallinen kokous saattoi langettaa tällaisen rangaistuksen.

35.Emme tiedä, missä Jeesus hänet tapasi. Se ei varmastikaan tapahtunut temppelissä. Jos ulosajaminen merkitsi synagoogasta erottamista, hän ei saanut näyttäytyä temppelissä. Mutta ulosajosta oli oikeastaan pelkkää hyötyä. Hän sai lähteä fariseusten luota Vapahtajan luo. Hän oli saanut näkönsä. Nyt hänen hengellisetkin silmänsä avattaisiin. Hän oli ymmärtänyt Jeesuksen olevan profeetta (j. 17) ja Jumalasta (j. 31). Nyt hän saisi tutustua häneen Ihmisen Poikana, Messiaana.

36.Sokeutensa vuoksi hän ei ollut ennen nähnyt Jeesusta. Nyt hän ei ymmärtänyt edessään olevan miehen puhuvan itsestään. Fariseusten edessä hän oli ollut rohkea. Jeesuksen rakastavaan kysymykseen hän vastasi hyvin nöyrästi. Hän oli halukas uskomaan.

37.Jeesuksen esittelyyn sisältyy viittaus ihmeeseen. Sinä olet nähnyt hänet Jumalan avaamilla silmillä. Usein Jeesuksen oli pakko puhua vastustajilleen väistellen. Tälle miehelle, joka halusi uskoa, hän esitteli itsensä varauksettomasti. Jeesus antoi miehen ymmärtää, että hän oli Messias. Samalla selvällä tavalla Jeesus puhui itsestään 4:26; 5:25; 10:36 ja 11:4.

38."Kumartaen rukoili (proskyneè)" tarkoittaa lankeamista kasvoilleen maahan kunnioittaen ja rukoillen. Samat sanat ovat 4:20:ssä. Mies osoitti Jeesukselle yksin Jumalalle kuuluvaa luottamusta ja kunnioitusta. Hän oli saanut näkönsä. Nyt hän kykeni näkemään myös hengellisesti. Hän oli nähnyt maailman valkeuden, Jumalan Pojan.

39.Perinteinen uskonto ajoi miehen ulos. Todellisuudessa mies jätti perinteisen uskonnon, tuli maailman Vapahtajan luo ja sai elämän. Varsinaisesti Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa (3:17; 12:47), mutta hänen tulonsa koituu tuomioksi niille, jotka hylkäävät hänet. Hän tuli maailman valkeudeksi, mutta ne jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan valoa, haparoivat sokeina pimeydessä. Jeesuksen sanat liittyvät parantuneen rukoukseen.

40.Fariseukset olivat kuulomatkan päässä. "Jotka olivat siinä häntä lähellä" saattaa tarkoittaa heidän olleen Jeesusta lähempänä vähemmän vihamielisinä kuin muut. Mutta Jeesus näki elämää antavan uskon puuttuvan heidän uskonnollisesta kaavamaisuudestaan.

41.Jeesus paljasti, että pyrkiessään innokkaasti täyttämään lain kirjainta he unohtivat sen hengellisen sisällön. He rikkoivat rakkauden lakia.

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com