Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 10

Vertaus lammastarhasta

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: se, joka ei mene ovesta lammastarhaan vaan nousee sinne muualta, on varas ja rosvo.

2. Mutta joka menee ovesta sisälle, on lampaiden paimen.

3. Hänelle portinvartija avaa oven, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Hän kutsuu omia lampaitaan nimeltä ja vie ne ulos.

4. Laskettuaan ulos kaikki omat lampaansa hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.

5. Mutta vierasta ne eivät seuraa vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vieraiden ääntä." 

6. Jeesus kertoi heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.

7. Siksi Jeesus sanoi vielä: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lampaiden ovi.

8. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä.

9. Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.

10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden." 

11. Hyvä paimen

"Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä.

12. Mutta kun palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan, hän jättää lampaat ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.

13. Palkkalainen pakenee, sillä hänet on palkattu, eikä hän välitä lampaista.

14. Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,

15. niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lampaiden edestä.

16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

17. Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin.

18. Kukaan ei sitä minulta ota, vaan minä annan sen itse. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se takaisin. Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni." 

19. Nämä sanat aiheuttivat taas erimielisyyttä juutalaisten kesken.

20. Monet heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, hän on järjiltään. Miksi te häntä kuuntelette?"

21. Toiset sanoivat: "Tämä ei ole riivatun puhetta. Ei kai riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"

22. Juutalaiset hylkäävät Jeesuksen

Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen muistojuhlaa (Hanukka-juhla, jota vietetään temppelin uudelleen vihkimisen muistoksi Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes oli saastuttanut temppelin, ja v. 165 eKr. Juudas Makkabealanen järjesti -uudelleen vihkimisen.), ja oli talvi.

23. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväskäytävässä,

24. juutalaiset piirittivät hänet ja sanoivat: "Kuinka kauan sinä pidät meitä epätietoisina? Jos olet Kristus, sano se meille suoraan."

25. Jeesus vastasi: "Minä olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, joita minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta.

26. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.

27. Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

28. Minä annan heille iankaikkisen elämän. He eivät ikinä joudu hukkaan, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.

29. Isäni, joka on antanut heidät minulle, on kaikkia muita suurempi, eikä kukaan voi ryöstää heitä Isäni kädestä.

30. Minä ja Isä olemme yhtä." 

31. Silloin juutalaiset poimivat jälleen kiviä kivittääkseen hänet.

32. Jeesus sanoi: "Minä olen antanut teidän nähdä monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä on se, jonka tähden te kivitätte minut?" 

33. Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua hyvän teon tähden kivitä vaan jumalanpilkan tähden, koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."

34. Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'?

35. Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - eikä Raamattu voi raueta tyhjiin -

36. niin hänellekö, jonka Isä pyhitti ja lähetti maailmaan, te sanotte: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', kun sanoin olevani Jumalan Poika?

37. Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.

38. Mutta jos teen, uskokaa minun tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te tulette tietämään ja ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." 

39. Niin he yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistään.

40. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, siihen paikkaan, missä Johannes oli ensin kastanut, ja viipyi siellä.

41. Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes tosin ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä miehestä, on totta."

42. Ja monet uskoivat siellä Jeesukseen.

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 10:1-42)

 

Lammasten ovi

1.Lammaslaumat olivat laitumella päivän ja oli tapana tuoda ne sisälle lammastarhaan illalla. "Lammastarha (aulê)" tarkoittaa taloa ympäröivää aidattua aluetta, mutta sanaa käytettiin myös kuvaamaan pihaa tai taloa. Lammastarhaan oli vain yksi sisäänkäynti, ja paimen asettui usein siihen levolle »oveksi» estääkseen villieläinten ja varkaiden sisälle pääsyn ja lampaiden joutumisen vahingossa pimeään yöhön. Jeesus on "ovi", ja hän on myös "paimen" (j. 9 ja 11). "Ryöväri (lêstês)" on varas, joka ryöstää avoimesti ja väkivaltaa käyttäen.

2.Fariseukset olivat osoittautuneet kelvottomiksi ohjaamaan toisia. Lammasten paimen on Messias. "Paimen (poimên)" on sana, jonka kantamuoto tarkoittaa 'suojaamista'. Sitä käytetään Jeesuksesta myös Hebr 13:20:ssä ja 1 Piet 2:25:ssä. Jeesus Kristus esitteli itsensä juutalaisille tavalla, joka vastasi täysin heidän kirjoituksiaan. Hän syntyi lain alaiseksi (Gal 4:4). Millään alueella hän ei tullut sisälle »muuta tietä.

3."Ovenvartijaa" on yritetty tulkita monin eri tavoin. Todennäköisin vaihtoehto on, että sillä tarkoitetaan Pyhää Henkeä, joka puhuu Herran palvelijan kautta. On kuitenkin mahdollista, että Jeesus ei sisällyttänyt tähän ilmaisuun hengellistä merkitystä, vaan viittasi vain tähän tuttuun tosiasiaan, että suurissa lammastarhoista, joihin koottiin useita laumoja, oli erityinen ovenvartija. Vielä nykyisinkin paimen saa itämailla jokaisen laumansa lampaan tottelemaan kutsumalla sitä nimeltä. Fariseukset eivät tunteneet paimenen ääntä.

4."Laskea ulos (ekballè)", sama sana kuin 9:34:ssä, on voimakas ilmaisu, joka merkitsee 'heittää ulos, ajaa ulos'. Tässä se tapahtuu lampaiden parhaaksi. Hän ajaa ne ulos, mutta kulkee itse "niiden edellä. Omansa" - ne ovat hänen. "Kaikki" - hän ei unohda niistä yhtäkään.

5.Varkaan ja ryövärin ääni saa laumassa aikaan sekasortoa. Lampaat eivät tunne hänen ääntään. Vaikka hän pukeutuisi paimenen vaatteisiin, ne eivät tuntisi häntä omakseen. Tämä ei merkitse sitä, että lampaat olisivat täysin kuuroja kaikkien väärien paimenten vaikutukselle. Mutta jos he kuuntelevat Kristusta ja noudattavat hänen sanassaan viitoittamaansa tietä, heitä ei eksytetä.

6.He ymmärsivät hänen puhetapansa, sillä he tiesivät paljon paimenista ja lampaista. Mutta he eivät käsittäneet lainkaan, mitä Jeesus halusi tällä kuvata. He eivät huomanneet toimineensa varkaiden ja ryövärien tavoin ajaessaan ulos sokeana syntyneen miehen, jonka paimen sitten otti vastaan. Riippuu omasta tahdostamme, käsitämmekö hengellisiä totuuksia. Sokeana syntynyt näki yhä selvemmin, kuka Jeesus oli. Sokeat fariseukset eivät ymmärtäneet mitään, koska he eivät halunneetkaan. Todella sokea on se, joka ei tahdo nähdä. Pyhä Henki karttaa sellaista ihmistä.

7.Uudella "totisesti, totisesti" -lauseella Jeesus selventää edellä sanomaansa ja samalla etenee aiheessaan. Vain tässä jakeessa hän sanoo itseään "oveksi", mutta sama ajatus on 1:51:ssä ja 14:6:ssa. Hän on ainoa yhdysside taivaan ja maan välillä, ihmisten ja Jumalan valtakunnan välillä. Kaikki, mikä menee sisään, on hänen vaikutusvallassaan. He olivat omalla arvovallallaan erottaneet miehen. Jeesus otti hänet arvovallallaan vastaan.

8.Jeesus ei tässä tarkoittanut Johannes Kastajaa eikä muita profeettoja, jotka olivat uskollisesti todistaneet Messiaasta. He eivät olleet varkaita. Mutta kaikki, jotka ovat korottaneet itsensä tiennäyttäjiksi ilman Jumalan antamaa valtuutusta, saavat tässä tuomionsa.

9.Jeesus on ainoa ovi. Hänen kauttaan käymme sisälle pelastukseen, elämään ja iloa tuottavaan palvelustyöhön. "Käyvä sisälle ja käyvä ulos" kuvaa täydellistä vapautta ja turvallisuutta. Ja me löydämme "laitumen", sielumme saa ravintoa. Paimenen tehtävä on löytää lampaille laidunmaita. Jeesus on itse sielun ravinto. Hän on elämän leipä.

10.Tässä on vastakohta. Varas on kiinnostunut lampaista täysin itsekkäistä syistä. Hän ei rakasta niitä, vaan haluaa saada vain itselleen etuja. Jeesus tuli antamaan. Hän antoi henkensä (j. 15) ja kaiken, mitä hänellä oli annettavaa, lammasten tähden. Jeesus antaa meille yltä kyllin kaikkea, mikä synnyttää ja ylläpitää elämää. Hengellisillä niityillä on aina enemmän ravintoa kuin lampaat pystyvät käyttämään hyväkseen.

Hyvä paimen

11.Kreikan sanonta »Minä olen paimen, se hyvä» ilmaisee vastakohdan. Toiset olivat varkaita ja ryöväreitä. Hän on paimen, ainoa, jonka vaikuttimet ovat epäitsekkäät. Heprealaiset tiesivät, että paimen sai toisinaan vaarantaa henkensä suden hyökätessä laumaan. Jeesus tiesi, että hän ei vain vaarantaisi henkeään. Oli välttämätöntä, että hän myös antoi sen.

12.Palkattu paimen teki työtä rahan vuoksi ja oli kiinnostunut omasta palkastaan. Vaaran tullen saattoi käydä niin, että hän pakeni. Mišnassa on paimenen vastuu tarkoin määritelty. Suden hyökätessä hänen velvollisuutensa oli puolustaa laumaa. Mutta jos kaksi sutta hyökkäsi yhtä aikaa, tätä pidettiin mahdottomana tilanteena, eikä paimenta voitu syyttää laiminlyönnistä, jos hän silloin pakeni. Susi mainitaan Raamatussa useasti. Se on Raamatun maissa yleinen peto ja lampaiden pahin vihollinen. Kun tietää sen saalistavan pimeässä, ymmärtää, miten tärkeä merkitys oli lammastarhalla, ovella ja paimenella.

13.On olemassa palkkatyöläisiä, jotka ovat uskollisia tehtävässään. Jeesus ei tarkoittanut heitä. Palkkalaisen mielenlaatu paljastui vaaran tullen. Susi sai hänet näyttämään todellisen minänsä. Hänellä ei ollut oikeata rakkautta lampaita kohtaan, sillä ne eivät olleet hänen omiaan, ja niin hän pakeni.

14.Tunteminen on molemminpuolista (j. 4). Paimen tuntee lampaat täydellisesti (j. 15). Maailma ei tunne heitä, sillä se ei tunne häntä (1 Joh 3:1). Tässä on jälleen yksi »Minä olen» -lauseista, jotka 2 Moos 3:14:n mukaan osoittavat Jeesuksen olevan Jumala.

15.Jeesuksen ja häneen uskovien välinen yhteys on samanluontoista kuin se, joka yhdistää Isän ja Pojan. Jeesuksen yhteys häneen uskovien kanssa on niin syvä ja lämmin, ettei sitä voi verrata mihinkään muuhun kuin tähän jumaluuden ykseyteen. Tämä "tunteminen" ja yhteys on samaa kuin rakkaus. Hän osoittaa rakkautensa antamalla henkensä lammasten edestä. Hän ei vain vaaranna henkeään. Oli välttämätöntä, että hän antoi sen meidän syntiemme sovitukseksi. Vrt. Room 5:6-8.

16.Jeesus tuli yhdistämään koko kansansa. Kaifaskin tuki tätä tietämättään, 11:49-52. Paavali puhuu siitä usein ja mielellään, Room 11:25-26; Ef 2:11-17; Koi 3:11. Juutalaiset ja pakanat yhdistetään yhdeksi laumaksi yhden paimenen hoivassa ja ohjauksessa. "Minulla on" osoittaa, että pakanakansoista uskoon tulevat kuuluvat jo hänelle, vaikkakaan he eivät vielä ole tulleet hänen laumaansa.

17.Ei liene enää syvällisempää kuvausta Isän ja Pojan välisestä sydämellisestä suhteesta. Risti ei ollut onnettomuus, vaan se kuului osana Jumalan suunnitelmaan, johon Jeesus vapaaehtoisesti alistui. Inhimillisesti voidaan sanoa, että Poika rakasti Isää ja hyväksyi kaikessa hänen tahtonsa, ja Isä rakasti Poikaa hänen kuuliaisuutensa tähden. Ylösnousemusajatus liittyy ilmoitukseen kuolemasta. Kuolema oli voitto, sillä Jeesus otti henkensä jälleen takaisin. Kuolemansa kautta ja voittamalla kuoleman hänestä tuli »se suuri lammasten paimen», Hebr 13:20.

18.Nämä hänen sanansa ovat äärettömän merkittävät. Ihmiset tappoivat hänen ruumiinsa. Niin hän sanoikin heidän tekevän. Mutta hänen sisimpäänsä he eivät voineet kajota. Itse hän kuitenkin antoi henkensä täysin vapaaehtoisesti syntiin langenneen ihmiskunnan puolesta. Kukaan ei olisi voinut pakottaa häntä kulkemaan tätä tietä, jos hän olisi päättänyt toisin, Matt 26:53. Tässä näkyy sovituksen salaisuus ja ydin.

19.Tulos oli aina sama Jeesuksen puheen jälkeen. Syntyi erimielisyyttä, joka enteili lopullista kahteen joukkoon hajaantumista. Oli ennustettu, että hänen sanansa saisivat aikaan jakaantumista, Jes 8:14; Luuk 2:34; Matt 10:34. Toisinaan erimielisyyttä syntyi hänen ihmeittensä johdosta. Tässä välien rikkoutumisen aiheuttivat hänen sanansa. Sekä hänen opetuksensa että hänen tekonsa olivat Jumalan ilmoitusta, joka herätti vastustusta.

20.Jeesus oli aikaisemminkin saanut osakseen vastaavia syytöksiä (7:20; 8:48,52). Mielenvikaisuutta pidettiin riivaajan vaikuttamana. Ne, jotka olivat sokeita, koska eivät halunneet nähdä, arvioivat Jeesuksen sovitustyön tällä tavalla.

21.Ne, jotka kunnioittivat totuutta ja ottivat huomioon näkemänsä tosiasiat, eivät voineet uskoa hänen tekojensa ja sanojensa olevan riivaajan työtä. He eivät sanoneet Jeesuksesta suoraan mitään myönteistä, mutta torjuivat ajatuksen riivaajasta. Jos joku haluaa nähdä, hänen hengelliset silmänsä avataan.

Temppelin vihkimisen muistojuhla

22.Näytelmä lähenee loppuaan. Yksi keskustelu oli antanut aiheen seuraavalle. Myrsky oli puhjennut Jeesusta vastaan. Temppelin vihkimisen muistojuhla alkoi 25. kislev-kuuta, joka on joulukuussa. Se muistutti lehtimajanjuhlaa ja kesti myös kahdeksan päivää. 2 Makk 1:9:ssä sitä sanotaankin »kislev-kuun lehtimajanjuhlaksi». Makkabilaiset säätivät sen puhdistettuaan temppelin vuonna 164 eKr. ja vihittyään sen uudelleen Antiokus Epifaneen häväistyä sen (1 Makk 4). Sitä kutsuttiin myös valon juhlaksi sen vietossa käytetyn runsaan valaistuksen johdosta. Nykyisin sitä sanotaan "íanukka"- juhlaksi. Sitä voitiin viettää missä hyvänsä, ja niinpä Johannes mainitsee, että Jeesus vietti sitä Jerusalemissa.

23.Salomon pylväskäytävä oli temppelialueen itäsivulla. Sen katto oli setripuuta, ja koska se oli katettu, se oli sopiva kokoontumispaikka talvella. Se oli rabbiinien tavanomainen opetuspaikka. Tässä pylväskäytävässä kokoontuivat myöhemmin myös Jerusalemin ensimmäiset kristityt (Apt 3:11; 5:12). Johannes teki Jeesuksesta tarkkoja havaintoja, ja tässä hän mainitsee hänen kävelleen edestakaisin pylväskäytävässä, mahdollisesti talven kylmyyden johdosta.

24.Tunnelma oli jännittynyt. Jeesukseen kohdistunut mielenkiinto oli suuri, mutta ei myönteinen. Hänen "lampaansa" (j. 26) tiesivät hänen olevan Messias. Toiset eivät halunneet uskoa sitä, mutta hänen väitteensä tekivät heidät levottomiksi ja ahdistuneiksi. Hänen opetuksensa ärsytti heitä. He kokivat sen oman oppinsa uhkana (11:48).

25.Jeesus oli yhä uudelleen ilmaissut olevansa Messias (5:19-23; 5:36 jne.). Myös vertauskuvallisilla teoillaan ja ihmeillään hän osoitti, kuka hän oli (2:11). Koko hänen toimintansa todisti hänen olevan Messias. Samarialaiselle naiselle ja sokeana syntyneelle miehelle hän oli sanonut sen avoimesti (4:26; 9:37).

26.Tässä Jeesus selitti, miksi he eivät uskoneet hänen sanojaan, joissa hän ilmaisi olevansa Messias. He eivät olleet hänen lampaitaan. Jeesuksen lampaat tuntevat paimenensa (j. 14), mutta näillä oli toisenlainen asenne.

27.On mahdollista kuulla Jeesusta seuraamatta häntä, mutta kukaan ei seuraa, ellei ole ensin kuullut. Ellei hän olisi puhunut, he eivät olisi tienneet mitään pelastuksesta.

28."Iankaikkinen elämä" on sekä määrää että laatua kuvaava ilmaisu. Jotta voisi pysyä Kristuksessa, on pidettävä kiinni hänestä. Mutta se ei riittäisi, ellei hänkin pitäisi meitä otteessaan. Hänen kädessään olemme iankaikkisesti turvassa. Tässä ei luvata, että säästyisimme kaikilta maallisilta onnettomuuksilta, vaan että pelastumme niistä huolimatta.

29.Monet lukisivat mieluummin: »Se, minkä Isäni on minulle antanut, on suurempi kaikkia.» Kristuksen seurakunnassa on omat puutteensa, mutta se on voittamaton. Turvallisuutemme varmistuu entisestäänkin Jeesuksen sanoessa, että hän ja Isä omistavat yhdessä. Jakeessa 28 sanotaan »eikä kukaan ryöstä». Tässä on vielä voimakkaampi »eikä kukaan voi ryöstää». Lampaille ei ole mitään pelättävää.

30.Näillä sanoilla Jeesus vastasi jakeen 24 kehotukseen ja sanoi lopullisesti olevansa Messias. Olemuksen ykseys merkitsee tahdon ja voiman ykseyttä. He ovat yhtä rakkaudessaan lampaita kohtaan ja suunnitelmassaan, joka heillä on näitä varten. Koska Isä ja Poika ovat yhtä, kaikki Jeesuksen teot ovat Isän tahdon ilmentymiä. Ks. Joh 1:1.

31.Juutalaiset käsittivät oikein hänen sanansa ehdottoman arvovallan vaatimukseksi, mutta juuri siksi mitä pahimmaksi herjaukseksi. He tahtoivat ilman muuta ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja surmata hänet. "Taas" - he olivat tehneet sen aikaisemminkin - he ottivat kiviä maasta (8:59).

32.Kaiken keskellä Jeesus oli täysin rauhallinen. Hän tiesi, ettei hänen hetkensä ollut vielä tullut. Sen tähden hänellä ei ollut mitään pelättävää. Tälläkään kertaa he eivät saaneet tilaisuutta heittää kiviään. Heidän vihansa syttyi hänen parantaessaan ramman Betesdan luona. Siellä hän väitti ensimmäisen kerran olevansa Isän kanssa yhtä (5:17-18), eivätkä juutalaiset antaneet sitä koskaan hänelle anteeksi. Nyt viha oli voimistunut heidän nähdessään, mitä sokeana syntyneelle oli tapahtunut (9:1 ss.). Ihmeet huipentuivat, kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista (11:1 ss.).

"Hyvä (kalos)", oikeastaan 'kaunis' (Luuk 21:5), 'virheetön'. Se ei viittaa ensi kädessä teon hyvyyteen sinänsä, vaan siihen liittyvään hengelliseen kauneuteen, täydelliseen pyhyyteen, valtaan ja hyvyyteen.

33.Ensimmäisen kerran he lausuivat nyt suoraan syytöksensä jumalanpilkasta. He antoivat Jeesukselle hänen odottamansa vastauksen. Lain mukaan pilkkaaja piti kivittää (3 Moos 24:14). Se, mitä Jeesus oli sanonut jakeessa 30, oli heille paljon tärkeämpää kuin mikään hänen tekonsa. 5:18:n mukaan he tavoittelivat häntä tappaaksensa. Tämä asenne ei ollut sen jälkeen suinkaan muuttunut. Jeesus oli sanonut olevansa yhtä Jumalan kanssa, ja he käsittivät sen jumalanpilkaksi.

34.Jeesus esitti kaksi perustetta. Hän vetosi Vt:iin (jj. 34-36) ja viittasi siihen tehtävään, jonka hän oli saanut suorittaakseen (jj. 37-38). "Laki" tarkoittaa tässä koko Vt:ia. Lainaus on Ps 82:6:sta. Jos jopa juutalaisia ruhtinaita sanottiin jumaliksi heidän saamansa tehtävän vuoksi, niin miksi ei paljon suuremmalla syyllä nimitettäisi näin iankaikkista Poikaa, jonka Isä oli pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan (j. 36)!

35.Jeesus kutsui itseään Jumalaksi aivan toisessa merkityksessä, kuin missä sanaa tässä käytetään. Hän ikäänkuin halusi sanoa: Ellei Raamattu syyllistynyt herjaukseen sanomalla jumaliksi niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, miten voi sitten olla jumalanpilkkaa, jos minä sanon olevani Jumala, sillä minun kauttani Isä Jumala on ilmoittanut itsensä maailmalle?

36.Pyhittäminen tarkoittaa tässä erottamista. Ajatukseen sisältyy koko Jeesuksen lähettämiseen liittyvä tehtävä, ei vain hänen uhrikuolemansa. Hän oli täydellisesti vihkiytynyt palvelemaan Jumalaa.

37.Tässä on toinen peruste. Jeesus vetosi tekoihinsa. Kysymys ei ole hänen henkilöönsä vaan hänen todistukseensa uskomisesta. Elleivät he voineet uskoa hänen tekojensa olevan Jumalan tekoja ja hyväksyä niitä todisteina, niin ei voitu odottaa heidän uskovan hänen sanojaankaan.

38.Hän oli valmis seisomaan tai kaatumaan tekojensa kanssa. Jos he halusivat tunnustaa sen, mitä he näkivät silmiensä edessä, he "tulisivat tuntemaan ja ymmärtäisivät" hengellisen totuuden. Mutta sokea on se, joka ei tahdo nähdä. Isä minussa - jumalallisen viisauden täydellinen ilmoitus. Minä Isässä - hänen täydellinen itsensä antaminen.

39.He ymmärsivät hänen tarkoituksensa, mutta eivät tahtoneet uskoa häneen. Siksi he halusivat ottaa hänet kiinni, mutta "hän lähti pois". Tapaus osoittaa heidän olleen nyt yhtä kyvyttömiä kuin ennenkin käymään häneen käsiksi (7:30; 8:59), koska hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Sanan aikamuoto osoittaa heidän pyrkineen jatkuvasti ottamaan hänet kiinni.

Jeesus toimii Pereassa

40.Jeesus vetäytyi Pereaan, Jordanin Betaniaan (1:28). Luultavasti hän viipyi siellä noin kaksi kuukautta. Hänen ristiinnaulitsemiseensa oli vielä nelisen kuukautta. Ennen sitä hän kävi vain pikaisesti Juudeassa, missä hän herätti Lasaruksen kuolleista.

41.Tässä Jeesus kohtasi toisenlaisen asenteen. Johannes Kastajaa ei ole mainittu 5:36:n jälkeen, ja silloin hänen toimintansa oli jo päätöksessä. Mutta hänen vaikutuksensa ei ollut lakannut. Ja nyt hänen arvonsa kansan silmissä nousi vielä suuremmaksi, kun hänen todistuksensa Jeesuksesta nähtiin olleen totta.

42.Uskonnollisessa Jerusalemissa vallitsevan epäuskon vastakohtana mainitaan tässä halveksitun Perean asukkaiden usko.

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com