Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 12

Maria voitelee Jeesuksen

(Matt. 26:6-13; Mark. 14:3-9)

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan. Siellä asui Lasarus, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

2. Jeesukselle valmistettiin sinne ateria. Martta palveli, ja Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat asettuneet aterialle Jeesuksen kanssa.

3. Silloin Maria otti naulan (Roomalainen painoyksikkö, 327 g, kreikaksi <litra>.) aitoa, kallisarvoista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

4. Mutta yksi Jeesuksen opetuslapsista, Juudas Iskariot, joka oli kavaltava hänet, sanoi:

5. "Miksi tätä öljyä ei myyty kolmestasadasta denaarista ja rahoja annettu köyhille?"

6. Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Hänellä oli hallussaan rahakukkaro, ja hän otti itselleen osan rahoista, joita siihen pantiin.

7. Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, hän tekee tämän minun hautaamispäivääni varten.

8. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole." 

9. Lasarus päätetään tappaa

(Matt. 21:1-9; Mark. 11:1-10; Luuk. 19:28-38)

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.

10. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,

11. koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

12. Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

Seuraavana päivänä suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, sai kuulla, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin.

13. Silloin ihmiset ottivat palmunoksia, lähtivät häntä vastaan ja huusivat:

        "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!"

14. Saatuaan nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:

15.     "Älä pelkää, tytär Siion. Sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä."

16. Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet. Vasta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että näin hänestä oli kirjoitettu ja näin he olivat hänelle tehneet.

17. Kansanjoukko, joka oli ollut Jeesuksen kanssa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.

18. Ihmiset lähtivät häntä vastaan, koska olivat kuulleet hänen tehneen tämän tunnusteon.

19. Mutta fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö! Te ette saa mitään aikaan! Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään."

20. Hetki on tullut

Niiden joukossa, jotka tulivat ylös juhlille palvomaan Jumalaa, oli muutamia kreikkalaisia.

21. Nämä menivät Filippoksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häneltä: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen."

22. Filippos meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas ja Filippos menivät puhumaan siitä Jeesukselle.

23. Mutta Jeesus vastasi heille: "On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan.

24. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin, mutta jos se kuolee, se kantaa paljon satoa.

25. Joka rakastaa elämäänsä, menettää sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, säilyttää sen iankaikkiseen elämään.

26. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua, ja missä minä olen, siellä myös minun palvelijani on oleva. Jos joku palvelee minua, niin Isä kunnioittaa häntä." 

27. Jeesus puhuu kuolemastaan

"Nyt minun sieluni on järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Mutta tätä vartenhan minä olen tähän hetkeen tullut.

28. Isä, kirkasta nimesi!"  Silloin taivaasta kuului ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja vastedeskin kirkastan."

29. Kansa, joka oli paikalla, kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: "Hänelle puhui enkeli."

30. Jeesus vastasi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni vaan teidän tähtenne.

31. Nyt on tämän maailman tuomion hetki. Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos.

32. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." 

33. Mutta tämän hän sanoi ilmaistakseen, millaisella kuolemalla hän kuolisi.

34. Väkijoukko sanoi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti. Kuinka sinä voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka on tämä Ihmisen Poika?"

35. Niin Jeesus vastasi: "Vielä vähän aikaa valo on teidän keskellänne. Vaeltakaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka vaeltaa pimeässä, ei tiedä, minne menee.

36. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, että teistä tulisi valon lapsia."  Tämän sanottuaan Jeesus lähti pois ja kätkeytyi heiltä.

37. Juutalaisten epäusko

Vaikka Jeesus oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, he eivät uskoneet häneen,

38. että toteutuisi profeetta Jesajan sana, jonka hän on puhunut:

        "Herra, kuka uskoi meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitettiin?"

39. He eivät voineet uskoa sen tähden, että Jesaja on myös sanonut:

40.     "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, etteivät he silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi ja kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi."

41. Tämän Jesaja sanoi, koska hän näki Kristuksen kirkkauden ja puhui hänestä.

42. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi erotetuiksi synagogasta,

43. sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

44. Jeesuksen sanojen tuomiovalta

Mutta Jeesus huusi sanoen: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun vaan häneen, joka on minut lähettänyt.

45. Joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.

46. Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei yksikään, joka uskoo minuun, jäisi pimeyteen.

47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.

48. Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

49. Sillä en minä ole puhunut omia ajatuksiani. Isä, joka on minut lähettänyt, on antanut minulle käskyn, mitä minun on sanottava ja mitä puhuttava.

50. Minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä siis puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 12:1-50)

 

Jeesus voidellaan Betaniassa

1.Synoptikkojen mukaan Jeesus vietti viimeiset yönsä ennen pääsiäistä Betaniassa (Matt 21:17; Mark 11:11; Luuk 21:37). Tämä kertomus ei ole ristiriidassa Matt 26:2:ssa ja Mark 14:1:ssä olevien kahden päivän mainintojen kanssa. Kumpikaan niistä ei näet kerro Simonin talossa nautitun aterian täsmällistä päivämäärää. Sen sijaan niistä saa tietää, että Jeesuksen kohtalosta neuvoteltiin jälleen kaksi päivää ennen pääsiäistä. Lasaruksen herättämisen ja juutalaisten vastarinnan vuoksi Betania oli vaarallinen paikka. Jeesus osoitti täydellisen vapautensa ja itsenäisyytensä menemällä rohkeasti juuri sinne palatessaan autiomaasta.

2.Ateria nautittiin »pitalisen Simonin asunnossa» (Matt 26:6; Mark 14:3). Sen järjestivät varmastikin Jeesuksen Betaniassa asuvat ystävät. Jeesukselle piti osoittaa kunnioitusta sekä Simonin parantamisen että Lasaruksen kuolleistaherättämisen johdosta. Martta palveli tapansa mukaan, mutta nyt hänessä ei näy minkäänlaista ärtyisyyttä. Hän oli oppinut hiljaisuuden läksyn, jonka Jeesus niin hienovaraisesti hänelle opetti, Luuk 10:38-42.

3.Mariakin oli tavallisella paikallaan Jeesuksen jalkojen juuressa. Hänen tekonsa ei ollut hetken mielijohde (j. 7). Hän toimi jumalallisen näyn innoittamana. Vaikuttimena oli syvä ja kiitollinen rakkaus Mestariin. Hänen tekonsa oli vertauskuvallinen ja liittyi Jeesuksen vihkiytymiseen uhrikuolemaansa. Viimeiset sanat ovat silminnäkijän tyypillinen huomautus. Hän muistaa hyvän tuoksun. Tätä tapausta ei saa sekoittaa siihen, josta kerrotaan Luuk 7:35-50:ssä. Jeesus oli kerran aikaisemminkin voideltu tällä tavalla. Nardus on intialainen kasvi, joka tuli jo varhain Lähi-itään foinikialaisten välityksellä. Sen tuoksu oli kyllin arvokas kuninkaallekin, Kork 1:12.

4.Toisetkin olivat samaa mieltä Juudaksen kanssa (Matt 26:8; Mark 14:4). Hänen mielenlaatunsa oli Mariaan verrattuna täysin vastakkainen. Maria osoitti kunnioitustaan hänelle, joka kuolisi. Juudas taas suunnitteli hänen kavaltamistaan.

5.Denari oli työmiehen päiväpalkka (Matt 20:9). Marian uhraus oli huomattava. Hän antoi koko vuoden ansion. Juudaksen arvostelu saattoi näyttää oikeutetulta, ja tilanne oli varmasti Marialle hyvin kiusallinen. Olihan Juudas tunnettu vaikutusvaltaisena opetuslapsena. Sitä paitsi Jeesuskin oli halunnut auttaa köyhiä (ks. 13:29). Oli selvää, ettei hän rohkaissut ketään elämään ylellisesti. Eihän vuoden palkan käyttäminen voiteeseen voinut olla Mestarin tahdon mukaista!

6.Useat opetuslapset esittivät vastalauseensa Marian rakkaudentyön johdosta, mutta Juudaksella oli toiset vaikuttimet kuin heillä. Vain tässä mainitaan, että hän oli varas. Tämän tapahtuman jälkeen hän meni suoraan ylipappien luo (Matt 26:14).

7.Jos Maria tunsikin mielipahaa, kun hän kuuli opetuslasten nuhtelevan häntä, hän sai kyllä pian lohdutuksen. Jeesus asettui heti hänen puolelleen. Hän torjui Mariaan kohdistetun arvostelun ja osoitti hänen tekonsa oikean yhteyden. Ellei Jeesus olisi lausunut näitä sanoja, emme olisi milloinkaan voineet ymmärtää tämän teon merkitystä. Se tapahtui täsmälleen oikeana ajankohtana. Maria oli ilmeisestikin ensimmäinen Jeesuksen ystävistä, joka todella ymmärsi, että Jeesus tulisi kärsimään ja kuolemaan. Oliko Juudas toinen, joka käsitti sen? Ja Juudaksen halpamaisuus näyttää vieläkin alhaisemmalta verrattuna Marian rakkauteen, joka lohdutti Jeesusta kärsimyksen tiellä.

8.Rakkauden teko Jeesukselle ei estä tekemästä hyvää köyhille. Jeesuksen sanoihin sisältyi nuhdetta. Arvostelijat olivat laiminlyöneet monta tilaisuutta auttaa puutteessa olevia ihmisiä. Maria käytti viimeisen tilaisuutensa osoittaa teollaan Jeesukselle suuren rakkautensa.

9.Jerusalemissa oli etsiskelty Jeesusta (11:56). Betaniaan oli vain kolmen kilometrin matka, ja nyt oli kulkeutunut huhu, että hän oli siellä. "Suuri joukko" todistaa, että huomattava osa pyhiinvaeltajista kiiruhti paikalle.

10.Kun ylipapit näkivät Lasaruksen herättämän kiinnostuksen, he päättivät surmata hänetkin. Hän oli liian voimakas todistus Jeesuksen vallasta. Marttyyrien historia jatkuu sillä tiellä, jolle ylipapit tässä lähtivät. Jeesuksen viholliset ovat aina luulleet voivansa tuhota hänen valtakuntansa tappamalla hänen todistajansa.

11.Juutalaiset "menivät sinne (hypêgon)" oik. "menivät pois", kahdessa mielessä. He menivät Betaniaan, josta tuli Jeesuksen toiminnan keskus hänen ristiinnaulitsemistaan edeltävän viimeisen vuorokauden ajaksi. Ja toiseksi he »menivät pois» entisestä asenteestaan, luopuivat juutalaisuudesta, ja tulivat Jeesuksen opetuslapsiksi. Kaikki viittaa siihen, että kysymys oli aidosta uskosta.

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

12.Ajankohta oli palmusunnuntai, 10. niisankuuta, viisi päivää ennen pääsiäistä, Betanian aterian jälkeinen päivä. Useimmat suurille juhlille tulleet pyhiinvaeltajat olivat Galileasta ja Pereasta. Tässä sanotaan selvästi, että kysymys oli nimenomaan juhlille saapuneesta suuresta kansanjoukosta.

13.Palmupuiden oksien kantaminen ilmaisi riemuitsevaa kunnianosoitusta kuninkaalle tai suurelle voittajalle. Vrt. Ilm 7:9. Nämä tulivat Jeesusta vastaan, ja toinen joukko seurasi häntä Betaniasta (Mark 11:9). He lauloivat »suurta hallelia», messiaanista kunniahymniä Ps 118:25-26. "Hoosianna" voidaan kääntää 'oi pelasta'. Jerusalemin kaduilla kaikuneet kunniahuudot antoivat Pilatukselle aiheen ristin päällekirjoitukseen (19:19). Psalmia laulettiin ennen kaikkea lehtimajanjuhlana, jolloin vedenkantokulkue käveli Siiloan lammikolta temppelin polttouhrialttarille. Juhla ilmensi kansan Messias-ikävää ja piti samalla tätä kaipuuta jatkuvasti hengissä. Kun he saivat nähdä Jeesuksen aasin selässä, he tunnistivat jumalanpalveluksissa selitetyn messiaanisen tilanteen, hehän olivat oppineet psalmin ulkoa. Nyt he tiesivät, mitä heidän piti laulaa!

14.Opetuslapset löysivät aasinvarsan Jeesuksen selvien ohjeiden perusteella (Mark 11:2-6). Johannes ei mainitse, miten he sen löysivät eikä sitä, että Jeesus sai opetuslasten vaatteita satulaksi. Hänelle on selvästikin tärkeintä Jeesuksen messiaaninen voittokulku ja kaiken tapahtuminen Jumalan tahdon ja ennustusten mukaan.

15.Lainattu kohta on Sak 9:9. Aasi oli kuninkaallinen symboli ja myös rauhan vertauskuva. Kuningas, joka ei tullut maahan hyökkäämistarkoituksessa vaan tarjoamaan rauhaa, ei ratsastanut hevosella vaan aasilla. Rauhan ruhtinas (Jes 9:6) ratsasti Jerusalemiin, rauhan kaupunkiin (Hebr 7:1-2). Hän, joka oli kuolemaan tuomittu (11:53) ja julkisesti etsintäkuulutettu (11:57), saapui kaupunkiin kuninkaana.

16.Opetuslapset eivät ymmärtäneet kaiken tämän merkitystä, vaikka olivat itse saaneet olla mukana sitä järjestämässä. Vasta muut asiat saivat heidät ymmärtämään Kristuksen valtakunnan hengellisen merkityksen. He tiesivät hänen olevan kuningas, mutta vasta kun hänet oli kirkastettu ristin ja ylösnousemuksen kautta, he käsittivät, mitä se merkitsi.

17.Tässä ei tarkoiteta sitä joukkoa, joka tuli häntä vastaan Jerusalemista, vaan niitä, jotka seurasivat häntä Betaniasta. He eivät todistaneet vain Lasaruksen kuolleistaherättämisestä. Myös se tapa, jolla Jeesus oli kutsunut hänet ulos haudasta, oli selvästikin tehnyt heihin vaikutuksen. Juuri nämä ihmiset panivat alulle sen mahtavan kunnianosoituksen, jonka Jeesus sai osakseen saapuessaan Messiaana Jerusalemiin.

18.Nyt mainitaan toinen joukko, joka tuli Jerusalemista. Ensimmäinen joukko (j. 17) oli "nähnyt" ihmeen. Tämä toinen oli "kuullut" siitä. Nyt nämä halusivat nähdä miehen, joka oli ihmeen tehnyt. He eivät olleet kiinnostuneita ainoastaan Lasaruksen herättämisestä. Uutinen tapahtumasta synnytti heissä myös halun nähdä Jeesus.

19.Jeesus ratsasti Öljymäen yli, alas Kidronin laakson poikki, ylös Moorian vuoren rinnettä ja sisään Kultaisesta portista. Kunnianosoitukset olivat mieleenpainuvia. Fariseukset katselivat ja kuuntelivat ja tunsivat itsensä avuttomiksi. Nämä ovat heidän viimeiset sanansa ennen heidän esiintymistään Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. He tunnustivat täydellisen tappionsa. Heidän omat suunnitelmansa olivat rauenneet tyhjiin. "Koko maailma" näytti heistä olevan Jeesuksen puolella. Ylimmäisen papin lailla (11:51) hekin saivat ennustaa tietämättään. He tunsivat itsensä voitetuiksi. Mitä hyvänsä he olivat tehneetkin, se oli vain koitunut Jeesukselle entistä suuremmaksi kunniaksi. Jos he olivat tähän asti olleet epävarmoja ylipapin häpeällisestä ehdotuksesta (11:50), nyt he eivät nähneet mitään muuta mahdollisuutta.

Kreikkalaiset etsivät Jeesusta

20.Eivät vain juutalaiset olleet kiinnostuneita Jeesuksesta. Nämä tulijat eivät olleet kreikkaa puhuvia juutalaisia, vaan pakanuudesta kääntyneitä. Tällaisia muukalaisia tuli paljon juhlille (Apt 8:27 ja 17:4). He pääsivät temppelissä pakanain esipihaan asti. Johannes, joka osoittaa mielenkiintoa ihmisiä kohtaan, on ainoa joka kertoo tämän tapauksen.

21.Nämä länsimaalaiset tulivat Jeesuksen luo hänen maallisen elämänsä loppuvaiheessa, kun taas itämaan tietäjät olivat tulleet kunnioittamaan hänen syntymäänsä. Hän on koko maailman Vapahtaja. Heidän halunsa nähdä Jeesus ei välttämättä merkinnyt muuta kuin että he halusivat keskustella hänen kanssaan. Mutta heidän kaipauksensa saattoi olla syvällisempi. He olivat pettyneet pakanuuteen ja olivat siksi liittyneet juutalaisuuteen, joka kuitenkin oli siihen aikaan jakaantunut keskenään kiisteleviin puolueisiin. Toivoivatko he nyt saavansa Jeesukselta sielulleen täydellisen tyydytyksen? Ainakin heidän sanoihinsa sisältyy elämän perimmäinen tarkoitus. Ei ole mitään tärkeämpää kuin Jeesuksen kohtaaminen. He puhuttelevat Filippusta "herraksi". Kreikkalaiset suhtautuivat häneen näin kunnioittavasti sen tähden, että hän oli suuren opettajan opetuslapsi.

22.Filippus pyysi apua Andreaalta. Joka kerta, kun Raamatussa kerrotaan Andreaasta, hän vie jonkun Jeesuksen luo (1:42; 6:8-9). Muut evankelistat eivät koskaan huomioi Filippusta. Kaiken, mitä hänestä tiedämme, on Johannes kertonut.

23.Näyttää siltä, kuin Jeesus olisi puhunut tämän opetuslapsille, mutta myös kreikkalaiset saattoivat varsin hyvin olla kuulemassa. Jeesus ei alkanut ihastella sitä, että jälkimaailmalle tärkeän kulttuurikansan jäseniä tuli häntä tapaamaan. Mutta juuri tässä tilaisuudessa, joka oli hänen julkisen toimintansa viimeinen, hänen opetukseensa tuli uusi näkökulma. Hän oli useasti sanonut, ettei hänen aikansa ollut vielä tullut. Nyt hän sanoi sen tulleen.

24.Jeesus vei puheessaan opetuslapsensa, kreikkalaiset ja »kansan» (j. 29) mukanaan ristille. Lakia kuoleman kautta saavutettavasta paremmasta elämästä hän havainnollisti mitä yksinkertaisimmalla vertauksella. Näennäisesti ristiriitainen totuus on, että tie elämään ja hedelmän tuottamiseen käy kuoleman kautta. Tämä on yleinen tosiasia, mutta tässä sitä sovelletaan erityisesti Jeesukseen. Paavali viittaa usein tähän lakiin (1 Kor 15:36; Gal 2:19-20). Katsohan vehnänjyvää! Näet sen, mutta et kuitenkaan voi nähdä kaikkea. Kätke se maahan, niin pian siitä nousee varsi ja tähkä, joka kypsyy. Kaikki tämä oli vehnänjyvässä, vaikka sitä ei voi nähdä. Samoin oli Jeesuksen laita. Vasta ristin tapahtumien jälkeen pelastettuja syntisiä alkoi tulla hänen ympärilleen. Ja sama osa on myös meillä. Vain kuolemalla omasta itsestämme pääsemme iankaikkiseen elämään.

25.Itsekkyys johtaa kuolemaan, vaikka näyttääkin päinvastaiselta. Jeesus esitti usein tämän ajatuksen (Matt 10:39; 16:25; Mark 8:35; Luuk 9:24). Voidaksemme rakastaa toisia meidän täytyy kunnioittaa ja vaalia omaa elämäämme, mutta itserakkaus, joka asettaa oman etumme kaikkien muiden edelle, on meitä itseämme tuhoava voima. "Vihaaminen" on ymmärrettävä tässä rakastamisen vastakohtana eikä hyökkäävänä toimintana.

26.Johannes puhuu usein palvelijan asemasta ja korostaa palvelemisen arvokkuutta. Palveleminen on tie suuruuteen Jumalan valtakunnassa (Mark 10:43). Jeesus itse tuli palvelemaan (Mark 10:45; Joh 13:1 s).

27.Johannes ei kerro Getsemanessa käydystä taistelusta, mutta tämä Jeesuksen rukous muistuttaa hänen rukoustaan puutarhassa (Matt 26:38-39). Hänen järkytyksensä oli todellista inhimillistä tunnetta (Hebr 5:7). Johanneksella "hetki" tarkoittaa aina Jeesuksen ylentämisen hetkeä, kärsimistä, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.

28.Kun Jeesus pyysi tässä kirkastamista, hän pyysi oikeastaan kärsimystä. Juuri ristin kauttahan Jumala kirkastettiin. Pelastetut syntiset ovat Jumalan kunnia. Jeesuksen tie ei ollut vapautus ahdistuksesta kuten Ps 79:9:ssä, vaan täydellinen alistuminen kärsimykseen.

Edellisessä jakeessa oli hänen ahdistuksensa. Nyt hän sai rohkaisun taivaasta vastauksena rukoukseensa. Tämä on kolmas kerta, kun taivaasta tullut ääni puhui Jeesukselle (Matt 3:17; 17:5).

29.Ihmiset kuulivat äänen, mutta eivät ilmeisesti saaneet selvää sanoista ja niiden merkityksestä. Johtuiko se siitä, etteivät he olleet kyllin herkkiä kuulemaan taivaasta tulevaa sanomaa? Eikö heillä ollut vastaanottokykyä? Apt 9:7:ssä ja 22:9:ssä kerrotaan myös, että muut kuulivat silloinkin äänen, vain Saulus ymmärsi sanoman.

30.Tämä ääni kaikui, samoin kuin Jeesuksen sanat Lasaruksen haudalla, kansan tähden (11:42). Ääni oli taivaallinen merkinanto, joka julisti tuomiota tälle maailmalle ja sen ruhtinaalle (j. 31). Sen tarkoitus oli koetella ihmisten uskoa ja kuuliaisuutta. Jumala ilmoitti itsensä Pojalleen, jonka ihmiset olivat nyt aikeissa tappaa. Heidän olisi pitänyt ymmärtää olevansa äärettömän vakavan valinnan edessä. Miten murheellista, että he eivät ymmärtäneet. Vain se, joka haluaa totella, ymmärtää (7:17).

31."Maailman ruhtinas" on »elämän ruhtinaan» täydellinen vastakohta (Apt 3:15). Maailman ruhtinas oli rabbiinien keskuudessa tavallisin sielunvihollisesta käytetty nimitys. Ks. myös 14:30; 16:11; Ef 2:2 ja 6:12. Jeesuksen kärsiminen oli tuomioksi maailmalle ja sen ruhtinaalle, ja kirkastumisen huipentuma oli täydellinen voitto suuresta tuhoojasta ja kaikista sen seuraajista.

32.Jeesus tarkoitti ristiä. Ks. j. 33 ja 3:14. Mutta ylentämisen käsite sisältää sekä kuoleman että kuoleman voittamisen. Roomalaisessa sotilaskielessä sana »ylentää» tarkoitti juuri ristiinnaulitsemista. Poika vetää ihmisiä luokseen Pyhän Hengen avulla (16:7 ss.). Hengen tarkoituksena on aina tuoda ihmisiä Kristuksen luo. Hän ei kokoa ketään ihmisten eikä kirkkojen eikä itsensä ympärille - vain Kristuksen luo. Sana "kaikki" ei tarkoita sitä, että jokainen yksilö pelastuisi, mutta kaikki, jotka pelastuvat, pelastuvat tällä tavalla. Kaikki Jeesus haluaisi pelastaa.

33.Johannes korostaa tässä Jeesuksen ristillä kuolemisen merkitystä. Mikään muu kuolintapa, esim. kivittäminen, ei olisi ollut ennustusten täyttymys.

34.Jeesuksen sanat rististä eivät sopineet kansan Messias-kuvaan. Niinpä kansan kysymys tuntuukin viisastelulta. He ajattelivat nyt ehkä Jes 9:6:ssa ja Hes 37:25:ssä annettuja lupauksia.

35.Jeesus vastasi heidän hämmennykseensä kehottamalla heitä vaeltamaan valkeudessa. Hän oli ennenkin puhunut samasta asiasta (7:33; 9:4). Heidän pitäisi oppia tuntemaan hänet, elää uskossa ja elävässä yhteydessä häneen. Vielä oli aikaa, mutta vain vähän. Sanonta "vähän aikaa" on vastakohta heidän sanalleen »iankaikkisesti» (j. 34).

36.Nämä olivat Jeesuksen jäähyväissanat hänen julkisen toimintansa osalta. Hän ei kätkeytynyt vain hetkeksi. Nyt laski aurinko niille, jotka valitsivat pimeyden valkeuden sijasta (1:5). Jeesus oli kätkeytynyt aikaisemminkin (8:59). Nyt hän teki sen siksi, että oli antanut viimeisen varoituksensa. Julkinen toiminta oli päättynyt. Miten kuvaavaa onkaan, että viimeisinä sanoinaan maailmalle Jeesus kehotti uskomaan valkeuteen.

Jeesuksen hylkääminen

37.Johannes kokoaa näin Jeesuksen toiminnan ja korostaa sekä ihmeiden laatua että niiden vaikutusta. Jeesuksen ihmeteot eivät ilmentäneet vain voimaa. Ne olivat tunnustekoja, jotka vaikuttivat jatkuvasti kauan senkin jälkeen kun itse teko oli tapahtunut. Epäusko ei ole puolustettavissa millään. Verbin aikamuoto ilmaisee heidän pysyneen epäuskoisina. He kieltäytyivät ottamasta vastaan valoa (j. 35). Jeesukseen uskominen merkitsee hengellisen valon saamista.

38.Tässä viitataan Jes 53:1:een. Eivät Jeesuksen tunnusteot eivätkä hänen opetuksensakaan saaneet heitä uskomaan häneen. Se ei ole osoitus Jeesuksen heikkoudesta, vaan ihmisen haluttomuudesta parannukseen ja hänen hengellisestä sokeudestaan. "Herran käsivarsi" kuvaa Vt:ssa usein Jumalan voimaa (5 Moos 5:15; Jes 51:9; 52:10; 63:5).

39.Näyttää olevan hengellinen ja moraalinen laki, että joka tieten tahtoen hylkää totuuden, tulee ylipäänsä kyvyttömäksi päästä totuuden vaikutuspiiriin. Asenne "en tahdo" johtaa tilaan "en voi". Ihminen kieltäytyy uskomasta totuuteen, kunnes hän ei enää pysty ottamaan sitä vastaan. Juutalaisten kielteinen asenne evankeliumiin johti siihen, että pakanat pääsivät siitä osallisiksi (Apt 13:46)

40.Tämä lainaus on Jes 6:10:stä. Se, että he eivät voineet parantua, oli seuraus heidän asenteestaan. Jumala kutsuu parannukseen, ja hän voi parantaa, mutta ihminen voi vetäytyä pois omaksi kadotuksekseen (Hebr 10:38-39). He sulkivat silmänsä, ja hän sokaisi ne. He kovettivat sydämensä, ja Jumala vahvisti heidän paatumuksensa.

41.Hän, jonka Jesaja näki näyssään kutsumisensa pyhänä hetkenä (Jes 6:1), oli itse Jumala majesteettisuudessaan. Hän näki Jahven istuvan korkealla ja ylhäisellä valtaistuimella, mutta Isä ja Poika ovat yhtä. Kohdattuaan näin Jumalan Jesaja ei enää ollut sama mies kuin ennen, ja Herran lähettämänä hän julisti totuutta sekä Jumalasta että ihmisistä.

42.Hallitusmiehiä oli vaikea saada vakuuttuneiksi. Mutta "useat" heistä eivät olleet voineet sulkea silmiään totuudelta. Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen kuuluivat näihin. Vihamielisimpiä olivat fariseukset. Myöhemmin Saulus Tarsolaisesta voi nähdä, miten vaikeaa fariseuksen oli taipua Kristuksen edessä.

43.Oli heikkoutta, että nämä hallitusmiehet eivät tunnustaneet Jeesusta (Room 10:10). Heidän pelkonsa oli suurempi kuin heidän tuntemansa veto Jumalan puoleen. Synagooga merkitsi heille enemmän kuin taivas. Ainoat, jotka näyttävät olleen kypsiä uskossa, olivat Nikodeemus ja Joosef Arimatiasta. Näissä viime jakeissa Johannes selostaa lyhyesti, miten juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen.

44.Jotkut haluavat sijoittaa jakeet 44-50 välittömästi jakeen 36 jatkoksi. Jeesus puhui luultavasti monille ympärille kerääntyneille ihmisille, siksi hänen täytyi korottaa ääntään.

45.Kristuksen näkeminen on Jumalan näkemistä, mutta kaikki eivät nähneet Isää nähdessään Jeesuksen. Vain ne, joiden hengelliset silmät oli avattu, ymmärsivät Jeesuksen ilmoittavan Isän. Vrt. 8:19 ja 10:38. Nämä Jeesuksen sanat ovat elintärkeä totuus, jolla oli suuri merkitys hänen opetuksessaan. Ks. 1:18.

46.Pimeys oli ottanut maailman valtaansa. Ihmiset vaelsivat pimeydessä. Jeesus, joka on yhtä valkeuksien Isän kanssa, tuli valona maailmaamme. Hän vapauttaa ihmiskunnan pimeydestä. Vrt. 1:4 ja 8:12. Valo voittaa aina pimeyden. Vrt. 3:19 ja 9:5.

47.Jeesus ei tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan, mutta joka hylkää hänet pelastajana, saattaa itse itsensä tuomion alaiseksi. Ikuinen tuomio on väistämätön, jos hylkäämme ainoan mahdollisuutemme pelastua. Jeesus ei tarkoittanut tällä, ettei hän olisi tuomari. Se hän on selvästi sanonut olevansa (5:22,27,30; 8:16,26; 9:39). Mutta sekin on totta, että ihmiset tuomitsevat itse itsensä (3:18-21). Vuorisaarnan lopussa Jeesus puhui siitä, miten tärkeää on kuulla ja totella hänen sanaansa (Matt 7:24-27).

48.Voimme torjua Kristuksen sanan, mutta emme pääse siitä irti. Jos se ei saa pelastaa, se on tuomioksi. Kristuksen sanalla on ehdoton arvovalta ja se ilmaisee kiistämättömän totuuden. Niinpä se, joka tuomitsee hänen sanansa, joutuu hänen sanansa tuomitsemaksi.

49.Jälleen Jeesus lausui ennenkuulumattoman väitteen. Hänen sanansa eivät olleetkaan hänen omiaan vaan Isän. Mutta juuri siksi, että hänen sanomallaan on tämä jumalallinen alkuperä, hän onkin täysivaltainen tuomari viimeisenä suurena päivänä. Jeesus ei puhunut pelkästään inhimillisin valtuuksin. Hän sai sanomansa Isältä, joka oli hänet lähettänyt. Sen tähden hänen sanoillaan oli tämä suunnaton merkitys ja nämä iankaikkiset seuraukset.

50.Poika tietää Jumalan tahtovan sanassaan tuoda iankaikkisen elämän. Hänen sanansa eivät vain puhu elämästä, ne ovat itse elämä. Vrt. 6:63,68. Tämän luvun viimeisissä jakeissa kertautuvat muutamat koko evankeliumin tärkeimmistä sanoista: usko, elämä, valkeus ja tuomio.

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com