Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 13

Jeesus opetuslastensa kanssa

Jeesus pesee opetuslastensa jalat

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja osoitti heille rakkautta loppuun asti.

2. He olivat aterialla, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen.

3. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo.

4. Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen.

5. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään.

6. Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"

7. Jeesus vastasi: "Mitä minä teen, sitä sinä et nyt käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." 

8. Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Ellen minä pese sinua, ei sinulla ole osuutta minun kanssani." 

9. Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää."

10. Jeesus vastasi: "Sen, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, ja niin hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." 

11. Hän tiesi kavaltajansa. Sen tähden hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

12. Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?

13. Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen.

14. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat.

15. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.

17. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.

18. En minä teistä kaikista puhu. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta tämän raamatunkohdan on käytävä toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.'

19. Sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin se tapahtuu, jotta sen tapahtuessa uskoisitte, että minä olen (Ks. alaviite Joh. 4:26) se, joka olen.

20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt." 

21. Jeesus ilmaisee kavaltajansa

(Matt. 26:20-25; Mark. 14:17-21; Luuk. 22:21-23)

Tämän sanottuaan Jeesus järkyttyi hengessään ja vakuutti: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut." 

22. Silloin opetuslapset katsoivat toisiinsa käsittämättä, kenestä hän puhui.

23. Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

24. Simon Pietari nyökkäsi hänelle ja sanoi: "Kysy, kenestä hän puhuu."

25. Opetuslapsi nojautui Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi häneltä: "Herra, kuka se on?"

26. Jeesus vastasi: "Se, jolle minä annan tämän leivänpalan kastettuani sen."  Sitten hän otti palan, kastoi sen vadissa ja antoi Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.

27. Sen leivänpalan jälkeen Saatana meni Juudakseen. Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, tee se pian!" 

28. Mutta kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin.

29. Koska rahakukkaro oli Juudaksella, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin, mitä tarvittiin juhlaa varten, tai antaa jotakin köyhille.

30. Saatuaan leivänpalan Juudas meni heti ulos. Oli yö.

31. Uusi käsky

Kun Juudas oli mennyt ulos, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.

32. Jos Jumala on kirkastettu hänessä, Jumala on myös kirkastava hänet itsessään ja tekee sen aivan pian.

33. Lapset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua. Ja niin kuin sanoin juutalaisille, niin sanon nyt myös teille: minne minä menen, sinne te ette voi tulla.

34. Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.

35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus." 

36. Pietari vakuuttaa uskollisuuttaan

(Matt. 26:31-35; Mark. 14:27-31; Luuk. 22:31-34)

Simon Pietari kysyi: "Herra, minne sinä menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Minne minä menen, sinne sinä et nyt voi minua seurata, mutta myöhemmin sinä seuraat." 

37. Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en voi seurata sinua nyt? Henkeni minä annan sinun puolestasi."

38. Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei ehdi kukko laulaa, ennen kuin sinä kolmesti kiellät minut."

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 13:1-38)

 

Jeesus pesee opetuslasten jalat

1.Jakeesta 2:4 lähtien Jeesus oli usein puhunut "hetkestään". Nyt hän tiesi sen tulleen. "Omat" ei tarkoita koko kansaa, kuten 1:11, vaan hänen lähimpiä ystäviään, opetuslapsia. Kaikessa ja viimeiseen saakka he saivat tuntea hänen rakkauttaan. Hän oli matkalla ristiä kohti, mutta hän tiesi menevänsä "Isän tykö".

2.Tämä tapahtui torstai-iltana. Paikka oli yläsali. Johannes ei kerro, miten Jeesus asetti ehtoollisen, mutta jalkojen pesu, josta vain hän kertoo, kuvaa vaikuttavalla tavalla hänen kuolemansa merkitystä, miten hänen uhrinsa aikaansaama puhdistus koskee todella kaiken kattavasti koko ihmistä. Jo aikaisemmin samalla viikolla Juudas oli tehnyt sopimuksen ylipappien kanssa. Jae 27 osoittaa kavalluksen jo olleen täysin sovittu. Jeesus tiesi kuolevansa pian, ja hän tiesi Juudaksen tilan. Ristiä lähestyessään hän pesi opetuslasten jalat - Juudaksenkin!

3.Jeesus tiesi kaiken Juudaksesta. Mutta hän tiesi myös sen, että hän itse kuolisi. Hän tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä, että hän oli lähtenyt Jumalan luota ja oli palaava Jumalan luo. Tietäen kaiken tämän hän nöyrästi pesi opetuslastensa jalat. Samana iltana opetuslapset olivat riidelleet siitä, kuka heistä oli suurin (Luuk 22:24). Ilmeisesti kukaan heistä ei ollut halunnut asettua alhaisimmalle palvelijan paikalle, pesemään toisten jalkoja. Jeesus teki sen. Hän, jonka paikka oli Isän oikealla puolella, oli kaikkien palvelijoiden palvelija.

4.Pöytä oli katettu. Yksikään opetuslapsista ei tehnyt elettäkään osoittaakseen suostuvansa halvimmalle paikalle pesemään toisten jalkoja. Silloin Jeesus nousi. Hän riisui päällysvaatteensa ja sitoi itämaisen orjan tavoin liinavaatteen vyötäisilleen kuivatakseen siihen opetuslasten jalat.

5.Johannes kuvailee tapahtumaa tarkkaan. Jalkojen pesu teki ilmeisestikin voimakkaan vaikutuksen häneen. Ei ollut tapana peseytyä vedessä, jota oli jo käytetty. Sitä pidettiin saastuttavana. Sen sijaan vettä kaadettiin käsille ja jaloille. Vrt. 2 Kun 3:11. Maljaan kaatamansa veden Jeesus valeli opetuslasten jaloille.

6.Muiden opetuslasten suhtautumista ei mainita. Ehkä he kummeksuivat ja samalla häpesivät. Pietari ei voinut olla hiljaa. Hän ajatteli ääneen. "Sinäkö" ja "minun" ovat painollisia. Voi hyvin kuvitella, miten katuva Pietari esteli Jeesuksen tullessa hänen kohdalleen. Tähän mennessä Pietarista ei ole puhuttu paljon tässä evankeliumissa (1:41-45 ja 6:8,68), mutta luvuissa 18-21 hän on usein tapahtumien keskipisteessä.

7.Pietari ei ymmärtänyt Jeesuksen teon kuuluvan olennaisena osana siihen, mitä oli tapahtuva tuona tapahtumarikkaana vuorokautena. Se oli välttämätön osa Messiaan alennustilaa. Pietarin vastustelu johtui tietämättömyydestä. Oli mahdotonta käsittää Jeesuksen teon merkitystä, ennen kuin hänet oli kirkastettu. Jalkojen pesua voitiin tulkita vasta kun Jeesuksesta ja hänen tehtävästään oli muodostettu selvä käsitys. Sen tähden Jeesus antoi mielellään anteeksi opetuslapselleen. Risti ja ylösnousemus auttaisivat kyllä häntä ymmärtämään. Pietari oli painottanut sanoja sinäkö ja minun. Jeesus korosti sanoja minä ja sinä.

8.Pietari todennäköisesti häpesi sitä, ettei hän ollut ryhtynyt tähän orjan tehtävään! Hän ei yksinkertaisesti voinut antaa Jeesuksen pestä jalkojaan! Mutta tässä oli kysymys enemmästä kuin vain jalkojen pesusta. Pietari alkoi käsittää sen viittaavan Kristuksen kuolemaan. Olla osuus jonkun kanssa tarkoittaa, että osallistuu jonkun työhön ja saa osan myös työstä saatavasta palkasta. Paha palvelija sai osansa ulkokullattujen kanssa, Matt 24:51, kun taas noita Simonilla, Apt 8:21, ei ollut mitään osaa eikä arpaa Jumalan sanaan, koska hänen sydämensä ei ollut oikeassa suhteessa Jumalaan. Mutta yksin jalkojen pesu ei tuonut ihmiselle osuutta Kristuksen kanssa. Jeesushan pesi myös Juudaksen jalat.

9.Pietari meni äärimmäisyydestä toiseen. Hän halusi entistä varmemmat takeet pelastuksestaan. Miten innokas hän sitten olikaan antautumaan pestäväksi. Hän näyttää ymmärtäneen välittömästi, että ruumiin puhdistus oli vain hengellisen vertauskuva.

10.Jeesus käytti kuvakieltä havainnollistaakseen hengellistä totuutta. Se, joka ottaa vastaan vanhurskautuksen Jeesuksen työn perusteella, on Jumalan silmissä puhdas. Mutta hän voi langeta ja tahrata itsensä vaeltaessaan, ja silloin tarvitaan uusi anteeksianto ja puhdistus.

11.Yksi joukosta ei ollut puhdas. Jeesus ei maininnut kavaltajaa nimeltä, mutta ilmoitti kaikkien kuullen, että yhdeltä heistä puuttui Jumalan antama vanhurskaus (Room 3:22). Aavistamme Jeesuksen tuskan hänen ajatellessaan Juudasta. Hän olisi tahtonut antaa hänelle saman puhdistuksen, jota Pietari pyysi, niin että hänkin olisi ollut vanhurskas muiden lailla.

12.Jeesus vei työnsä päätökseen. Hän pesi kaikkien opetuslasten jalat. Nyt hän ryhtyi selittämään tekonsa merkitystä. Hän oli antanut heille esikuvan nöyryydestä, näyttänyt, miten heidän piti suhtautua toisiinsa.

13.Hän oli alentunut orjan asemaan, mutta heidän ei tarvinnut olla epätietoisia siitä, kuka hän oli. He olivat sanoneet häntä opettajaksi ja Herraksi, ja se hän olikin. Hän vahvisti oman arvonsa. Kukaan ei ollut puhunut niin kuin hän, hän oli Jumalan kaltainen (j. 1; 10:30). "Opettaja" ja "Herra" olivat nimityksiä, joita oppilaat tavallisesti käyttivät juutalaisista opettajistaan.

14.Jeesus oli antanut heille esikuvan. Nyt he tiesivät, mitä he olivat "velvolliset" tekemään toisilleen. He olivat siis ikään kuin velassa, joka heidän piti maksaa. Ut:n kirjeissä on paljon kehotuksia keskinäiseen avuliaisuuteen. Ks. esim. Room 15:1 ja Gal 6:2. Lisäksi Jeesuksen tekoon sisältyy hengellinen merkitys, ja samoin meidän velvollisuuteemme toisiamme kohtaan. Jos joku tekee syntiä, meidän tulee auttaa häntä sisäiseen uudistumiseen. Me olemme "velvolliset" ojentamaan ja nostamaan - emme tuomitsemaan, Gal 6:1.

15.Jeesus ei säätänyt jalkojen pesemisen rituaalia, uskonnollista toimitusta. Ratkaisevaa ihmisen vanhurskauttamiselle ja sisäiselle uudistumiselle ei ole ulkonainen teko. Teko oli vain esimerkkinä, jonka tarkoitus oli havainnollistaa sen sisäistä merkitystä. Tämä Jeesuksen teko kutsuukin meitä palvelemaan ja auttamaan toisiamme vilpittömän nöyrinä. Jeesuksen esikuva on jatkuvana kehotuksena hänen seuraajilleen. Ja hänen seuraamisensa merkitsee aina uhria. Voidaksemme olla hänen laillaan nöyriä se maksaa ylpeän luontomme koko arvokkuuden. Pietari ei aluksi ymmärtänyt (j. 7). Mutta "vastedes" hän ymmärtäisi sen. Katso, mitä hän kirjoitti monta vuotta myöhemmin 1 Piet 2:21.

16.Sanat "totisesti, totisesti" osoittavat Jeesuksen painottaneen näitä sanojaan. Oliko jonkun mielestä hänen arvolleen sopimatonta kumartua suorittamaan vähäpätöistä palvelustehtävää? Siinä tapauksessa hän ja kaikki muutkin saivat tietää, että se ei ollut Jeesuksen arvoa alentavaa, ei kukaan ollut suurempi kuin hän. Vrt. Luuk 22:27. Jos hän saattoi nöyrtyä menettämättä arvoasemaansa, myös opetuslapset voivat tehdä samoin. Hän lausui samat sanat toisessa tilanteessa, 15:20.

17.Nöyryyden harjoittaminen sisältää siunauksen. Jeesus korosti tätä tosiasiaa, joka on samalla lupaus kaikiksi ajoiksi. Näitä Jeesuksen sanoja ei ole vaikea ymmärtää. Vaikeata on niiden toteuttaminen käytännössä.

18.Jälleen hän puhui Juudaksesta. Jeesus tunsi huolta hänestä. Juudaksen olisi pitänyt ottaa nämä sanat sydämelleen. Vastuu siirrettiin hänelle. Nyt hän olisi tarvinnut sitä nöyryyttä, joka olisi vienyt hänet tekemään parannusta Jeesuksen jalkojen juuressa. Mutta hänen haluttomuutensa parannuksen tekoon oli ennustettu. Jumala oli antanut kirjoittaa sen Ps 41:10. Tässä korostettu tärkeä käsite on valinta. Juudas oli valittu apostoliksi, mutta myös kavaltajaksi.

Kuva "kantapään nostamisesta" on saatu hevosesta, joka yllättäen potkaisee omistajaansa. Vrt. 2 Sam 15:12.

19.Jeesus tiesi, että Juudaksen petos voisi vahingoittaa toisten opetuslasten uskoa. Voitiin olettaa heidän saavan sellaisen käsityksen, että heidän Mestarinsa oli mennyt ansaan. Nyt hän torjui ennakolta tällaisen vaaran. Ennustamalla kaiken yksityiskohtaisesti hän vahvisti heidän uskoaan häneen. Samalla hän antoi heille rohkeutta edessä olevaan tehtävään. Tässä Jeesus taas käyttää Jumalan nimeä "Minä olen (ego eimi)".

20.Jeesus oli puhunut voimakkaasti nöyrästä palvelijan tehtävästä. Hän oli puhunut vakavasti kavaltamisesta. Mutta kaikki ei loppunut siihen. He tulisivat olemaan hänen lähettiläitään, ja kyseessä oli kunniakas tehtävä: se, joka otti vastaan heidät, ottaisi vastaan hänet ja hänen Isänsä.

Jeesus ilmoittaa kavaltajansa

21.Jeesus oli Jumalan Poika, mutta hän oli myös Ihmisen Poika ja todellinen ihminen. Niinpä Jeesus tunsi ja reagoi kuten ihmiset. Sanat "järkytetty hengessään" kuvaavat mielialaa. Kavaltajan läheisyys ahdisti häntä, ja hän oli sielussaan järkyttynyt siitä, mitä hänen nyt oli sanottava. Toisille oli kirvelevä isku kuulla, että yksi heidän omasta piiristään pettäisi Mestarin. Kukaan ei ollut osannut epäillä mitään sellaista. Vielä nykyisinkin seurakunta haavoittuu joka kerta, kun joku sen jäsenistä kavaltaa Herransa.

22.Tieto järkytti opetuslapsia. Juudas ei paljastanut itseään. Kukaan ei huomannut hänestä mitään, eikä kukaan epäillyt häntä. Hän kysyi niin kuin muutkin: »En kai minä ole se?» Vrt. Matt 26:21-25; Mark 14:18-21; Luuk 22:21-23.

23.Johannes esittelee itsensä tällä tavalla. Vain hän itse käyttää tätä sanontaa, joka kertoo Jeesuksen rakkaudesta häntä itseään kohtaan. Hän on juuri kirjoittanut, että Jeesus rakasti kaikkia opetuslapsiaan (j. 1), mutta hän ei milloinkaan voinut lakata ihmettelemästä sitä, että Jeesus rakasti häntäkin. Aterialla oli tapana maata vinottain vasempaan kyynärpäähän nojaten tyynyillä tai matoilla matalan pöydän ympärillä. Johannes oli Jeesuksen oikealla puolella. On mahdollista, että Juudas oli toisella kunniapaikalla hänen vasemmalla puolellaan, sillä Mestari saattoi puhua hänen kanssaan muiden kuulematta (Matt 26:25).

24.Voi näyttää siltä, että Pietari uskoi Johanneksen tietävän enemmän kuin hän, mutta hänen sanansa voivat merkitä myös: kysy Jeesukselta! Pietari ei ilmeisestikään ollut pöydässä Jeesuksen vieressä. Siinä tapauksessa hän olisi voinut kysyä itse. Tunnelma oli selvästikin sellainen, ettei kysymystä voinut tehdä avoimesti.

25.Nojaamalla päätään taaksepäin Johannes saattoi koskettaa Jeesuksen rintaa ja kysyä kuiskaten toisten kuulematta, ketä hän tarkoitti. "Nojautua (epipiptè)" on Mark 3:10:ssä käännetty 'tunkeutua päälle' ja Luuk 1:12:ssa 'vallata'. Vaikuttaa siltä, että Johannes teki rajun liikkeen, joka vastasi kiihtynyttä tunnelmaa.

26.Leipäpalan antaminen jollekulle aterian aikana oli kunnianosoitus. Tämä rakkauden teko oli vielä varoitus Juudakselle. Muut opetuslapset eivät ymmärtäneet, että Jeesus oli paljastanut hänet (j. 28). On mahdollista, että Johannes ymmärsi. Siinä tapauksessa hän käsitti välähdyksenomaisesti, miten hirveä Juudaksen synti oli. »Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan» (j. 18).

27.Saatana oli jo antanut Juudakselle yllykkeen, pahan ajatuksen hänen sisimpäänsä (j. 2), ja hän totteli sitä. Nyt saatana otti hänet kokonaan valtaansa. Juudas muuttui kovaksi ja tunteettomaksi. Hän hylkäsi kaikki muut vaihtoehdot. Sellainen tarjottiin hänelle vielä yhden kerran Jeesuksen lausuessa Getsemanen portilla: »Ystäväni!» Matt 26:50. Silloin hän oli niin paatunut, ettei se vaikuttanut häneen. Jeesus ei käskenyt hänen tehdä rikosta. Hän ymmärsi, ettei Juudaalla ollut enää paluuta. Hän vain kehotti tätä tekemään kiireesti sen, mihin oli ryhtynyt.

28.Opetuslapset eivät ymmärtäneet. Vain Juudas ja Jeesus sekä Johannes tiesivät kavalluksesta. Kaikki olivat kuitenkin kuulleet, mitä Jeesus sanoi, j. 27. Mutta "kukaan" ei ymmärtänyt. Ei edes Johannes näytä ymmärtäneen. Niin täydellisen käsittämätön tämä petos heille oli. Kenelläkään ei ollut syytä epäillä Juudaksesta mitään niin kauheata.

29.Kaupankäynti oli Jerusalemissa vilkasta ennen suurta juhlaa. Vielä tuona iltana kaupat olivat avoinna.

30.Juudas oli esiintynyt todellisen opetuslapsen tavoin. Hän oli kysynyt toisten lailla: »En kai minä ole se?» (Matt 26:25). Nyt hän meni uskonnollisten johtajien luo sopimaan pidätyksen ajasta ja paikasta. Oli yö hänen tullessaan ulos. Hänen sielussaankin vallitsi yön pimeys.

Uusi käsky

31.Juudas oli nyt poistunut valkeuden vaikutuspiiristä ja häntä ympäröi pimeys. Jeesus oli koko ajan tiennyt, mitä tapahtuisi. Nyt se toteutuisi Jumalan sanan ennustusten mukaisesti. Jeesus näki myrskyn lähestyvän, mutta hän ei paennut. Hän käveli suoraan sitä kohti. Hänet "kirkastettiin", sillä hän oli kuuliainen Isälle ja rakasti häntä. Nyt alkaa Jeesuksen suuri jäähyväispuhe opetuslapsille. Puhe hahmottaa kuvan heidän asemastaan maailmassa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, elämää Hengen johdatuksessa.

32.Isä ja Poika kirkastivat toinen toisensa. Vaikka he ovatkin yhtä olemusta, he ovat kuitenkin kaksi persoonaa. Kavalluksen ja ristiinnaulitsemisen jälkeen seuraisi ylösnousemus, ja se olisi Isän sinetti Pojan palvelustehtävälle.

33.Jeesuksen ääni oli ystävällinen. Tunnelma oli hieman keventynyt. Muutaman tunnin kuluttua katkeaisi se yhteys, joka heillä oli ollut Jeesuksen kanssa, eikä milloinkaan enää muodostuisi samanlaiseksi. Mutta se ei merkinnyt, että hän pysyisi ikuisesti poissa heidän luotaan. Heille oli hyödyksi, että hän meni. Lähdettyään hän voisi lähettää heille Puolustajan (16:7). "Lapsukaiset (teknia)" tarkoittaa 'pieniä lapsia' ja on puhutteluna hellyyttä ilmaiseva. Johannes käyttää sanaa evankeliumissaan vain tässä, hänen kirjeissään sen sijaan usein (1 Joh 2:1,12,28; 3:7,18; 5:21).

34.Eräässä mielessä käsky ei ollut uusi. Lähimmäisen rakastamisen vaatimus esiintyy jo Vt:ssa (3 Moos 19:18). Mutta nyt oli tullut uusi innoitus. He olivat nähneet Jeesuksen rakkauden käytännön tekoina. He saisivat nähdä hänen menevän ristiinnaulittavaksi. Sellaisella rakkaudella heidänkin tulisi rakastaa. Nämä sanat eivät tarkoita niinkään lähimmäisenrakkautta yleensä, vaan kristittyjen veljesrakkautta, syvintä ja kauneinta rakkautta. Sanaa "käsky (entolê)" Johannes käyttää eri tavoin: lain käskynä tai määräyksenä (11:57), Isän Pojalle antamana ohjeena (10:18; 12:49-50), Jeesuksen opetuslapsilleen antamana ohjeena (13:34; 14:15,21; 15:10,12).

35.Samassa määrässä kuin kristityt epäonnistuvat keskinäisen rakkauden osoittamisessa, maailma kieltäytyy uskomasta heihin ja heidän kristillisyyteensä. Mutta alkuseurakunnan aikana pakanat sanoivat heistä: »Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan!»

Ennustus kieltämisestä

36.Jäähyväispuheen ensimmäinen osa sisältää opetuslasten kysymyksiä ja Jeesuksen vastauksia. Pietari halusi pitää Jeesuksen maan päällä tai ainakin varmistua siitä, että saisi seurata häntä. Jeesus menisi Isän luo ristin tietä, mutta sitä Pietari ei nyt voisi kulkea. Myöhemmin hän kyllä sai seurata sillä tiellä. Ks. 21:18-19. Jeesuksen oli kuljettava yksin viimeinen taival. Kukaan ei voinut seurata häntä sovitustyön lopputaipaleella.

37.Pietarin innostus kasvaa. Hänen aitouttaan ei voi epäillä. Hän halusi olla siellä, missä Jeesuskin oli, riippumatta siitä, mitä se maksaisi. Hän ei luvannut vain, ettei kieltäisi Jeesusta. Hän oli valmis jopa antamaan henkensä Mestarinsa edestä (Matt 26:33-35; Mark 14:29-31). Jeesuksen opetus hyvästä paimenesta oli ehkä vaikuttanut häneen (10:11).

38.Pietarin innostus sai vastaukseksi profeetallisen varoituksen. Pietari ei antaisi henkeään Jeesuksen tähden nyt. Sen sijaan hän kieltäisi hänet. Jeesus tiesi tämän ja pystyi kertomaan sen yksityiskohtaisesti opetuslapselleen. Kukonlaulu tarkoitti neljästä yövartiosta kolmatta, joka oli juuri ennen auringonnousua. Kellonaika vaihteli vuodenajan mukaan.

 

Sivun alkuun

©2019 EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN - suntuubi.com